Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

Lembatalle

Seuraavaksi siis Maumereen. Oli sohvaperunallinen viikonloppu, UFC285 ja formulakauden avaus.

Otinkin Pelitasta vähän paremman huoneen 20 eurolla, oma jääkaappi on kiva lisä, kun kisa alkaa 11 yöllä. 
Katolla oli uima-allas.
Kanat lähteny suskalla kylille. 
Maumeren tsunamimuistomerkki. 1992 täällä tapahtui 7,2 richterin maanjäristys, jota seurasi 25 metriä korkea tsunami. 90% Maumeren rakennuksista tuhoutui ja ainakin 2500 ihmistä kuoli. 
Tonnikala lienee tärkeä taloudelle. Sen suhteen täällä näyttää menevän heikosti. Indonesiassa näkee paljon rahallista köyhyyttä, mutta kurjuutta melko vähän. Täällä se näkyi, paljon kerjääjiä ja pikkulapsia tonkimassa roskakoreja, etsien ruokaa. 
Maanantaina jatkoin Larantakaan bussilla. Matka kulki ison torin läpi.
Kalakauppias
Tankkiin halvinta dieseliä. (0,42€/l). Myöhemmin kuulin, että dieseliä myydään kolmea eri laatua. Tätä suositellaan lähinnä vanhoihin koneisiin ja uusiin kiinalaisiin, jotka hajoavat kuitenkin pian. 

Bussiasema oli kaupungin ulkopuolella ja sieltä piti jatkaa bemolla ytimeen. Söpö sisusta, mutta eikö tuo haittaa jo vähän näkyvyyttä. Toisaalta kuskin katse oli aika tiiviisti kännykässä...

Veneitä ei Lembataan enää mennyt, joten hakeuduin hotelliin lähelle satamaa. Kaks ekaa oli täynnä, vaikka ketään ei näkynyt respanaisen lisäksi. Mopokuski vinkkasi, että kannattaa mennä Lestariin.

Sieltä sainkin huoneen kymmenellä eurolla. Myöhemmin kuulin, että keskustan hotellit eivät ota ulkomaalaisia. Syykin tuntu olevan tiedossa, mutta sitä minulle ei kerrottu. Huonoja kokemuksia vai koronakammoa, mietin. Syyhän on aina ulkomaalaisten maasta riippumatta.

Nopeasti vilkaistuna kaupunki vaikutti mielenkiintoisemmalta, kuin Maumere. Satoi, joten tutkiminen jäi kuitenkin vähemmälle. Hotellin pitäjä oli seurustellut ruotsalaisen naisen kanssa ja harmitteli, etten osannut ruotsia. Hänenkin oli ollut tarkoitus muuttaa ruotsiin, mutta sitten oli tullut esteitä. 

Mies tykkäsi puhua paljon myös politiikasta ja kertoi pitävänsä Putinista. Venäjä on ollut aina Indonesian ystävä ja mustanmeren turvallinen satama on sille elintärkeä. Kerroin tietäväni syyt ja historian, mutta silti lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä, jotka tappavat rahan tai vallan takia, varsinkin lapsia. Keskustelussa mukana ollut pappi nyökytteli ja totesi olevansa samaa mieltä. Siirryttiin puhumaan Indonesiasta. Tuo on hyvä tapa vaihtaa aihetta, kun ei jaksa enää kuunnella tappamisen ihannointia ja keskustelu ei ole kovin hedelmällinen. Saman olen tehnyt Washingtonissa, kun kyllästyin ryöstömurhaajien ylistykseen. Mielenkiintoista muuten, ettei USA:ta suljettu urheilutoiminnasta ja asetettu pakotteita esimerkiksi 20 vuotta sitten, vaan tuota julmaa hyökkäyssotaa jopa tuettiin humaanissa lännessä. Outo maailma. Tai ei se oikeastaan ole. Ystävät on ystäviä ja lähellä tapahtuvat asiat merkitsevät. Yhtälailla Ukrainan sota ei juurikaan kiinnosta täällä.

Indonesiassa Acehin sota on saatu loppumaan, mutta tällä hetkellä Papuassa kuohuu ja se haluaa itsenäistyä. Nimenomaan itsenäistyä, eikä liittyä itäpuoleen. Molemmissa kriiseissä on sama syy. Alueella on paljon luonnonvaroja ja paikalliset tuntevat, että raha ei jää alueelle, vaan kaikki virtaa Jaavalle. En nyt muista nimeä, mutta uudessa presidenttikandidaatissa on kuulemma potenttiaalia olla rauhantekijä. Mies on muslimi, mutta hänellä on ystäviä myös täällä kristityssä idässä. Tämähän on toinen ongelma. Kristityt tuntevat, että muslimienemmistö sortaa sitä. Filippiineillä on sama tilanne, mutta toisinpäin.

Mandiri tulivuori. Täällä näitä riittää.
Aamukahdeksan hidas vene. Matka tällä kestää noin kolme tuntia ja kyyti maksaa neljä euroa (60k).
Pikavene lähtee 9.30 ja ohittaa hitaan veneen loppumatkasta. Hintaa tällä kyydillä on 8,5€ (135k).
Ripotteli vettä, joten alkumatka piti olla sisätiloissa. Tutustuin matkalla kilpikonnienpelastuspaikan tyyppiin, joka näytti kuvan upeasta tulivuoresta, jolle hän voisi viedä minut. Vaihdettiin numeroita ja sovittiin, että ollaan yhteyksissä. Olin jo varannut google mapsista löytämäni syrjäisen rantamökin pohjoisesta, joten heti en voinut lähteä hänen mukaansa. 
Toimii kuin vanhan junan vessa.

Sade loppui puolessa välissä ja pääsin nauttimaan hitaan veneen eduista. Huikeat maisemat, tulivuoria kaikkialla. Delffiinejä ei näkynyt.

Lembatan suurin kaupunki Lewoleba.
 

Ei kommentteja: