Bajawa

Lähdön piti olla seitsemältä, mutta sanoin Kimille, että odotetaan hieman, kun hän tuli paikalle sadetakkien kanssa. Satoi kaatamalla vettä. Lähdettiin liikkeelle 7.30 kun enää vähän tihkutti. Tropiikissa sateet ovat useimmiten kuuroluonteisia. 

Kimin vuokraama automaattihonda, hänen oma moponsa oli kahdelle turhan pieni ja tehoton.

Oli niin pilvistä, että olin iloisesti yllättynyt, että näin mahtavan Inerie tulivuoren näinkin hyvin.

Ensimmäinen pysähdys oli vähemmän vieraillussa Belan kylässä. Nuo valkoiset tuossa keskellä ovat hautoja. Perinteisesti vainajat on haudattu keskelle kylää. Indonesian hallinto on kuitenkin kieltänyt perinteen, joten nykyään käytetään syrjemmässä olevia hautausmaita. Haudoissa on isot ristit, alue on 80% katolilaista aluetta. Vanha hindulaistyyppinen uskonto ja varsinkin vanhat perinteet ovat kuitenkin edelleen erittäin vahvoja. Kristinusko tuntui vähän väkisin päälle liimatulta, esimerkiksi häät juhlitaan kahteen kertaan. Perinteisesti ja kristitysti.

Tuo vuorella näkyvä vesiputous on harvinainen näky, sillä se syntyy vain kovalla sateella ja yleensä silloin vuorta ei näy.

Etualalla naisklaanipaaluja ja takana miesklaanipaaluja. Molemmille sukupuolille on omat paalunsa. Tässä kylässä asuu siis kolme klaania. Oli noilla ihan omat nimensäkin, mutten niitä enää muista. 

Klaanit ovat tavallaan matriarkaattisia. Avioliiton yhteydessä mies muuttaa vaimonsa klaaniin. Valtaa pitävät kuitenkin miehet tai no ainakin nimellisesti, kuten monessa muussakin kulttuurissa. Kimi selitti, että hänen enonsa on klaanin pää, mutta estynyt, joten hänen vanhempi veljensä on käytännössä johtaja, mutta koska tämä asuu tällä hetkellä Jaavalla on hän kokouksissa klaanin pää. Hän on kuitenkin vielä sen verran nuori, ettei osaa kaikkia seremonioita, joten hänen isänsä toimii neuvonantajana hänen vieressään. Ulkopuolelta tullut mies ei siis saa johtoasemaa klaanissa. 

Miespaalujen uusimiseen ja rakentamiseen liittyy paljon vanhaa uskontoa. Ensinnäkin tolppapuu valitaan tulkitsemalla kanan sydäntä, se neuvoo paikan, josta puu tulee hakea. Puu kaadetaan normaalisti, mutta mitään ei saa jäädä sille paikalle, joten juuret kaivetaan maasta kokonaan pois. 

Pystytyskuoppaan kaivetaan kolme luolaa, joihin laitetaan elävä koira, sika ja kana. Sen jälkeen tolppa pystytetään ja kuoppa peitetään, eläimet tulevat osaksi tolppaa. Paalun pystytyksen mitään vaihetta ei saa nähdä yksikään nainen, vaan heidät kutsutaan juhliin vasta kun kaikki on valmista. Mikäli nainen näkee seremonian hän tulee hengistä raskaaksi, muttei pysty synnyttämään ja kuolee. Naistolpan pystyttävät miehet, sillä naiset eivät tee sen tyyppisiä töitä.

Kuten muissakin juhlissa, varsinkin tässä juhlassa uhrataan paljon villisikoja ja vesipuhveleita. Tolpan tumma väri johtuu kaikesta siitä verestä joka valellaan tolppaan.

Matkalla seuraavaan kylään. 

Bena. Alueen isoin ja turistisoitunein perinteinen kylä.

Kimi ja yksi taloista. 

Uhrattujen villisikojen leukaluita ja vesipuhveleiden kalloja. Uhraaminen siis tarkoittaa käytännössä, että eläimet tapetaan juhla-ateriaksi. Villisikoja syödään muutenkin, mutta vesipuhvelit ovat ainoastaan juhlaruokaa.

Tämä on hyvin harvinainen vesipuhveli, joka on uhrattu jossain erittäin tärkeässä juhlassa.

Näistä juhlista ei ole kovin kauaa.

Minun lisäkseni kylässä oli kaksi hollantilaista naista ja yksi länkkäripariskunta tuli paikalle mopolla ilman opasta, kun olimme lähdössä. Koitin selata vieraskirjaa, mutta ainakaan ihan lähiaikoina ei ollut käynyt suomalaisia.

Noita miehien ja naisten "hameita" tehtiin joka talon edustalla. Tämä kylä elää turismin (pääsymaksu 1,5€ ja paljon matkamuistoja) lisäksi kaakaosta ja lähes kaikki miehet olivat viljelmillä. Myös ensimmäisessä kylässä oli lahjoitusboksi ja Kimi neuvoi laittamaan sinne reilun euron.

Aitoa vaniljaa. Tämä kimppu olisi maksanut vajaat kymmenen euroa.

Näköalapaikalla

Pyhä paikka, jossa käydään tärkeät kokoukset. Nuo suuret kivet on tuonut tänne myytin mukaan suuri viidakossa asuva supermies kauan sitten. Tälle sankarille annettiin vaihdossa ruokaa ja viinaa. Enää häntä ei nähdä, mutta on hän edelleen jossain.

Tovi venailtiin rankkasateen loppumista.

Seuraava pysähdys oli kuumalla lähteellä. Tuolta oikealta tulee kuumaa vettä ja tuosta toisesta joesta kylmää. Virtaus oli melko kova pulikoida. Lopuksi menin kuuman virran puolelle, jossa oli todella nautinnollista pienen totuttelun jälkeen. Vesi voi olla jopa 45 asteista.

Sama tubettaen.

Lopuksi pysähdyttiin Kimin omaan kylään. Tämä on modernimpi, talot on tehty betonista ja katot pellistä, mutta vanha tyyli on säilytetty. Kimin klaani on vanhin, joten sen tolppa on keskellä. 

Pääsyy pysähdykseen oli se, että Kimi halusi esitellä perinteisen talon myös sisältä. Vieraat ovat kuistilla, tärkeät vieraat sisäterassilla ja erittäin läheiset pääsevät sisälle paikkaan, jossa kokataan ja nukutaan. Kimi on talon isäntä, joten hän kutsui minut kotinsa pyhimpään arvovieraana. En ottanut kunnioituksesta kuvia. 

Yhdessä nurkassa oli tulisija ja toisessa nukkumapaikka. Yhdellä seinällä oli rituaalikeihäs, jonka alla istuu klaanin pää klaanikokouksessa. Erimielisyydet käsitellään sisällä ja ulos mennään, kun kaikki on selvitetty. Naisten paikka on toisella seinustalla ja miesten toisella, kaikki siis osallistuvat. Seinillä oli paljon symboliikkaa esimerkiksi elämän kierron jatkuvuudesta, täällä uskotaan karmaan ja jälleensyntymiseen. Tulisijan vieressä oli sulka jokaisesta kanasta, joka täällä on syöty, niitä oli paljon. Täällä ei syödä kalaa, sillä sen uskotaan tuovan rankkasateet. 

Kuten olette huomanneet taloissa on jännän näköinen korkea katto. Ensimmäisessä kattokerroksessa säilytetään polttopuita, toisessa riisiä yms elintarvikkeita ja ylimpänä ovat arvotavarat.

Kun oltiin päästy takaisin kaupunkiin, muistutin Kimiä, että hän oli aamulla maininnut ystävästä, jolla on kahvila. Lekosoro kahvilaan siis lopuksi.

Sain haistella ja valita kahvini monen eri laadun joukosta. Valitsin wine prosesin.

Valmistustavaksi valitsin Syphonin, sillä se oli minulle täysin vieras juttu. Erinomaista ja paikka oli todella viihtyisä. Sain maistaa tämän lisäksi baristan omaa erityispaahtoa, joka oli sekin erinomainen. Molemmissa oli todella mielenkiintoisia vivahteita. Loppulasku oli reilun euron.

Todella mielenkiintoinen päivä, kannatti palkata opas. 

Olin edellisenä iltana syönyt sattumalta Kimin äidin ravintolassa. Ruoka oli ollut hyvää, joten sovittiin, että nähdään siellä illalla. Possu oli taas loppu, joten otin kanaa. Kimikin tuli ja söi possua. Ei ollu menny perheen ja ravintolan ruoat sekaisin. 

Totesin kristittyjen olevan paljon vähemmän ruokarajoitteisia, kuin muslimit. Sulawesin pohjoisosissa olen syönyt koiraakin. Kimi kertoi, että täälläkin syödään koiria. Hänkin on syönyt sitä pienenä. Kun hän oli vielä lapsi hänen koiransa uhrattiin ruoaksi yksissä juhlissa. Hänen ystävänsä itki ja sitten se syötiin. Tuona päivänä Kimi päätti, ettei hän syö enää koiraa. Koirat ovat ystäviä, eivätkä ruokaa.

Arakin äärellä opin, että Gunsn Roses on kova sana täällä. Hanoi Rocks ei silti erityisesti uponnut. Nightwish hiljensi pöydän. Jengi diggasi. Osasyy oli myös upeasti tuotettu keikkataltiointi. Kuunneltiin biisejä youtubesta.