Ruteng

 

Ei tarvinnut jäädä Labuanbajoon, vaan 1,5 tunnin odottelun jälkeen pääsin jatkamaan matkaa Rutengiin. 

Takaluukun lukituksen kanssa oli ongelmia. Minä olin yksi ensimmäisistä kyytiläisistä, joten rinkkani oli alimmaisena ja pysyi kyydissä, mutta monien muiden laukkuja kerättiin moneen kertaan pitkin tietä. Kyydissä oli myös kaksi muuta turistia. 

Satoi kaatamalla, mutta onneksi bussi jätti sinne minne halusi. Minä pyörittelin hetken google mapsia ja valitsin Sky Flores hotellin.

Kylmää (+20) ja märkää. Tässä vaiheessa päätin, että menen melko nopeasti Floresin läpi mielenkiintoisen oloiselle Lembatan saarelle.

Manelta sai erittäin hyvän kahvin lisäksi mopon vuokralle vajaalla kymmenellä eurolla.

Kauppamopo

Seuraavana aamuna ei satanut, joten menin katsomaan Liang Buan luolaa. Arkeologeja ei ollut tällä hetkellä töissä.

Täältä on löydetty floresin ihmisen luita. Ensin ajateltiin, että ne kuuluvat lapselle, mutta 2004 voitiin julkistaa tieto, että on löytynyt uusi ihmislaji. Sukupuuttoon kuollut toki, kuten kaikki muutkin, paitsi homo sabiens, mutta ennen tuntematon. 

Museo oli vähän matkan päässä luolasta. 

Tämä aikuinen floresin ihminen painoi arviolta 27,5 kiloa ja oli 106 senttiä pitkä.

Jääkaudella täällä ei tietenkään ollut jäätä, mutta vaikutus oli silti iso. Merten taso oli paljon nykyistä matalampi, sillä vettä oli sitoutunut napojen paksuihin jääkerroksiin. Sumatra, Borneo ja Jaava olivat yhteydessä Aasiaan ja Papua oli kiinni Australiassa. Floresin ympäristö on kuitenkin niin syvää, että tämä oli saari tuolloinkin. Siksipä täällä säilyi pitkään pieni ihmislaji ja edelleen täältä löytyy muualla tuntemattomia eläinlajeja, kuuluisimpana komodoliskot. Floresin norsut ovat ikävä kyllä kuolleet sukupuuttoon. 

Odotuksista poiketen ei ollut alkanut sataa, joten jatkoin matkaa. 

7 vuotta vanhan Lonely Planetin mukaan hämähäkinverkkoriisipellot näkee parhaiten kukkulan päältä, jonne pääsee yhden talon takapihan kautta ja on kohteliasta jättää pieni tippi. Kehitys on kehittynyt sen verran, että nykyään paikalla on iso parkkipaikka, rahastajan katos (1,5€) ja vieraskirja. 

Niin ja portaat ylös.

Ja syystä. On tää niin komea paikka, että takapihalla lienee ollut kuhinaa..

Päivälliseksi Pucud Labu Bunga Papaya. Täällä siis tehdään ruokaa papayan kukistakin. Oikein oli maukasta. 

Seuraavana aamuna jatkoin matkaa jälleen Gunung Masin pikkubussilla. Tällä kertaa matkatavarat pysyivät kyydissä ja maisemat olivat edelleen komeat. Vaikka kartalla matkat näyttävät lyhyiltä, aikaa menee, alue on erittäin vuoristoista. 

Bajawanissa kiersin pari hotellia ja päädyin kymmenen euron huoneeseen Cinnamon guesthousessa. Tällä alueella on paljon perinteisiä kyliä, joten päätin palkata oppaan. Majapaikan suosituksesta löysin seuraavaksi päiväksi Mikin, jonka kanssa sovittiin päiväretken hinnaksi 50 euroa, sisältäen mopon ja bensat.