Ensimmäinen sukelluspäivä

 

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin etelään. Mukana oli kaksi Singaporessa opettavaa englantilaista naista, pari kreikkalaista, Etelämantereen risteilyillä työskentelevä mies, kolmikko jonka kansallisuutta en muista ja Carys, joka oli sukellusparini tuona päivänä. Kokeneessa ryhmässämme oli lisäksi ei niin kokenut 300 barin mies (muilla perus 200bar) ja Paul. Oppaana toimi Rory. 

Ensimmäisenä sukellettiin Padar Baylle. Ensimmäisenä käytiin pitkälti lahonneella hylyllä.

Ei ollut kovin vanha. Alkuun olin vähän pettynyt, eihän täällä ole juuri mitään, mutta sitten...

Omituinen kaveri

Harvinaisempi zebra lionfish

Kuusisakarainen meritähti

Upea helmut gurnard

White spotted puffer

Sebae clownfish/anemonefish. Nyt kun puhuin sukelluksesta koko ajan huomasin/muistin, että kaikki puhuu clownfishistä, joten vaihdetaan siihen nimeen, kalakirjassa puhutaan anemonefishista. Molemmat on ihan virallisia nimiä.

Pink clownfish juuri puhjenneessa anemonessa eli merivuokossa. Merivuokko ei ole kasvi vaan selkärangaton otus, korallien lähisukua. Saaliiksi kelpaa lähes mikä tahansa pikkukala, mato yms. Nemo eli vuokkokala on immuuni myrkylle ja sen takia nämä kaksi elävätkin symbioosissa. Vuokko suojelee ja vuokkokala tiputtelee ruoan jämiä. 

Hieno sukellus, esimerkiksi nudibrancheja nähtiin todella paljon. Vapaakiduskotiloita... Piti huvikseen googlettaa suomenkielinen nimi. En ala käyttää jatkossakaan suomenkielisiä nimiä, koska ei niitä kukaan käytä, varsinkaan kun sukellan erittäin harvoin suomalaisten kanssa. Tässä kirjoitellessa on tarkoitus samalla oppia noiden kalojen ja otusten nimiä.

(25,6m max ja 57min) Paul kysyi vitsillä kuka vei hänen 3 minuuttiaan? Minä ja 300bar mies. Sukellukset on rajoitettu siten, että ylös tullaan kun jollain on 50bar jäljellä tai tunti tulee täyteen. Olen yleensä hyvä ilman kanssa, mutta nyt sukelsin paljon kokeneempien kanssa, kuin yleensä. Tuli fiilis, että tässä on sittenkin vielä tosi paljon kehittymisen varaa. Toki fysiikkakin vaikuttaa. Yleensä pienet naiset kuluttavat vähiten ja isot miehet eniten.

Toinen sukellus tehtiin secret gardeniin. Lähdettiin laskeutumaan ja noin kymmenessä metrissä Carys osoitteli minua, olin vähän ihmeissään, että mitä? Sitten tajusin katsoa taakseni, kolme devilraytä. Kamera oli pois päältä, joten kuvaa en edes yrittäny ottaa.

Parvi longfin bannerfishejä.

Harvinainen flamboyant cuttlefish. Jokainen ryhmä kutsuttiin katsomaan ja Paul leijui löytönsä ansiosta vielä veneessäkin.

Jännä juttu.

Näitä sydänkoralleja oli tosi paljon. Tosi kiva sukellus ja nyt korallejakin oli enemmän. (23,4m/60min)

Lounaan jälkeen olin yläkannella ja kuulin kuinka etelämantereen opas kertoi työstään englantilaisille. Hä toimi oppaana, muttei sukeltanut, siihen oli eri oppaat. Kuulemma monet tulevat katsomaan pingviinejä yms eläimiä, mutta kaikki rakastuvat jäähän. Ne jotka tulevat toistamiseen tulevat katsomaan nimenomaan jäätä. Halpoja nuo reissut ei ole. Hänen firmansa (missä työskentelee) on kalliimmasta päästä, mutta halvimmillaan 7 päivää, 5 päivää etelämantereen vesillä risteilyn voi saada hieman alle kymmenellä tuhannella eurolla. 

Viimeinen sukellus oli Mawanille, joka on mantasukellus.

Nyt on kausi parhaimmillaan ja sen huomasi.

Map puffer

Tyylikäs ribbon eel

Yllättävän onnistunut kuva pikkuotuksesta

Kreikkalaisella miehellä oli melkoinen kamera. Hän pyrkii ammattikuvaajaksi maalla, merellä ja ilmassa. Kun kuulin, että hän jätti varsinaisen työnsä vuosi sitten, totesin, että etkös sinä sitten jo ole ammattilainen? Hän nauroi, että hän laskee itsensä ammattilaiseksi, kun joku oikeasti maksaa hänen kuvistaan.

Safetystopilla nähtiin vielä hai pohjassa. (17m/66min)

DM opiskelija Andy vihjasi dive+ sovelluksesta, sillä kuvani instagramissa olivat melko vihreitä. Olen nyt käyttänyt sitä ja kieltämättä kuvista tulee selkeämpiä vain yhdellä napin painalluksella.