Ensimmäinen sukelluspäivä

Aamulla herätyksen jälkeen syötiin aamiainen ja alettiin valmistautua lähtöön. Ensimmäisestä aamusta lähtien pöytäseurueekseni muodostui porukka, jossa oli kolme ruotsalaista, yksi tanskalainen ja yksi Australiassa asuva egyptiläinen. Suositussa pöydässämme oli yksi paikka liian vähän, joten viimeinen syömään saapunut joutui etsimään paikan kahdesta muusta pöydästä, joissa aterioi englantilaisia. Minä olen aina ollut hyvä olemaan ruoka-aikaan paikalla, joten ainoastaan kerran jäin ilman paikkaa vakkaripöydässä.

Hurghada New Marina

Ennen liikkeelle lähtöä testasin vuokravarusteita, jotka olivat laadukkaat (Mares) ja hyvät päällä. Ensimmäinen sukellus olisi Shaab El Ergillä ja se toimisi ensisijaisesti testisukelluksena, mutta siellä olisi myös hyvät mahdollisuudet nähdä delffiinejä.

Ennen ensimmäistä sukellusta Ahmed esitteli laivan ja kertoi risteilyn päivärutiineista. Aamulla heräämme noin kello kuudelta, tästä n. puolen tunnin päästä on tulevan sukelluksen esittely ja sen jälkeen sukellus. Sukellusta seuraa aamiainen, jonka jälkeen 1-2 tunnin tauko, sukelluksen esittely ja sukellus, jota seuraa lounas. Tämän jälkeen taas taukoa, sukellusesittely, sukellus ja iltapäivän välipala. Illan pimennyttyä yösukellus, jonka jälkeen päivällinen. Aina, kun jotain tapahtuu soitetaan kelloa ja jos ei ole varma mitä tapahtuu, kannattaa kokeilla päätä. Jos se on märkä on ruoka-aika ja jos se on kuiva, ollaan menossa sukeltamaan. Sukelluksia saa skipata jos haluaa ja jos siemailee jotain alkoholipitoista sukellukset on siltä päivältä sukellettu. Tanskalainen William tuli kysymään minua sukellusparikseen, tämä sopi mainiosti. Kummankin sukelluskerrat laskettiin vielä kymmenissä, kun useimpien muiden kohdalla puhuttiin sadoista, näin ainakin olimme ymmärtäneet. Ruotsalaisista kaksi oli Dive Mastereita ja yksi entinen sukellusopettaja. Australialainen sukelsi aina parinaan opas.

Ensimmäisestä sukelluksesta on pelkkiä ongelmia kerrottavana. Sukelluksen alussa nosteen hallintani tuntui hirveältä ja jojoilin jatkuvasti ylös ja alas. Nosteen hallinta (buoyancy control) on yksi tärkeimmistä tekniikoista sukeltaessa ja aiemmin olin ollut siinä ihan hyvä. Nyt vitutti suuresti, enkö mää ennää ossaa...

Noin 20 minuuttia sukellettuani huomasin, että tyhjensin jatkuvasti liiviä, vaikken lisännyt sinne ilmaa missään vaiheessa, liiviin siis vuoti ilmaa. Tuli helpottunut olo. Seurasimme Williamin kanssa Ahmedia, mutta en minä käsin osannut selittää ongelmaani, vaan näytin ok:ta, kun hänkin vähän ihmetteli jojoiluani. Sukelluksen jälkeen selitin ongelman ja Ahmed lupasi vaihtaa liivin. Minun olisi Ahmedin mukaan kannattanut irroittaa tässä tilanteessa liiviin johtava ilmaletku, pitää muistaa ensi kerralla.

(Syvimmillään 13 metrissä, sukellusaika 53 minuuttia ja veden lämpötila 23 astetta)

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen oli lounas ja meille kerrottiin, että siirrymme Abu Nuhasin alueelle, josta löytyy paljon hylkyjä. Riutta on mitä ilmeisimmin ollut varsin haastava 1800-luvun laivoille, jotka ovat kulkeneet Suezin kanavaan tai sieltä pois.

Aurinkokansi, jolla oli hyvä viettää vapaa-aikaa.

Toinen sukellus oli Carnaticille. 90 metriä pitkä laiva rakennettiin Britanniassa ja se ajoi riuttaan 12.9.1869 lastinaan kultaa, viiniä ja puuvillaa, päämäränä oli Intia. Laiva jäi aluksi riutan päälle, mutta katkesi ja upposi 24 metrin syvyyteen 36 tuntia myöhemmin, hukuttaen 31 ihmistä. Loput matkustajat ja miehistö pelastautuivat eteläpuolella olevalle saarelle ja heidät pelastettiin seuraavana päivänä.

Pitkästä aikaa hylyn sisälle sukeltaminen oli mielenkiintoista.

Siinä mielessä erittäin hyvä valinta ensimmäiseksi hylyksi, että hätätilanteessa ulospääsy noista väleistä olisi erittäin helppoa. Normaalitilanteessa tämä kiellettiin, sillä välit ovat ahtaita ja reunojen korallit voivat kärsiä.

Martin tutkimassa pullonsirpaleita (ruotsalainen luolasukeltaja).

Yleisesti ottaen oikein mukava sukellus, kun nosteen kanssa ei ollut enää mitään ongelmia.

(22,5m/45min, 8kg painoja)

Illalla oli vielä yösukellus riutalle. Vähän turhan kylmää, mutta mielenkiintoista. Yösukelluksille en ottanut kameraani, siilä siinä ei valoteho riitä pimeässä.

(16m/47min)