Chrisoula, Giannis ja Dunraven

Toinen zodiaceista, näillä mentiin usein sukelluskohteeseen. Veneille oli valmiit ankkurointipaikat ja ankkurin laskeminen oli kiellettyä. Zodiacilla lyhyiden matkojen tekeminen oli lisäksi huomattavasti nopeampaa, kuin koko veneen siirtäminen.

Aamun ensimmäinen sukellus oli Chrisoula K:lle, hylylle joka upposi 21. elokuuta 1981. Laiva ajoi päin riuttaa täydellä vauhdilla ja oli varustettu nykyaikaisilla navigointijärjestelmillä, kyseessä oli siis mitä ilmeisimmin vakuutuspetos. Lastina oli lattialaattoja.

Jo tällä sukelluksella sain käyttää nitroxia, sillä olin katsonut sen käytöstä kertovan videon edellisenä iltana, loput kurssista sovin käyväni myöhemmin. Opettajana oli tsekkiläinen Katerina.

Chrisoula K.

Sukelluksen aluksi kehotettiin kiinnittämään huomiota eel gardeniin. Ei nähty Williamin kanssa matoja, joten jatkettiin matkaa, säikkyjä otuksia kuulemma. Varsinkin helpoilla hylkysukelluksilla sukelsimme useimmiten ilman opastusta, enemmän vapautta ja eksyminen on lähes mahdotonta.

Englantilainen pariskunta oli kiinnittänyt huomionsa vessanpönttöön, jossa oli kuulemma pieni mustekala. Me ei piiloutunutta otusta nähty.

Hylyn sisällä. Hylkyjen sisällä kuvaaminen oli haastavaa ja usein mahdotonta. Upeita kuvia olisi saanut hyvällä kameralla, mutta pahoittelut, että minun kamerani ei oikein pimeä/hämäräkuvaamiseen sovellu.

Muutamia kuvia ulkopuolelta.

Niitä lattialaattoja.

(26,4m/54min)

Päivän toinen hylky oli 100 metrinen Giannis D. 19. huhtikuuta 1983 uponnut japanilaisvalmisteinen laiva, joka oli Chrisoulan tavoin kreikkalaisomistuksessa. Lastina oli sahattua puuta ja laiva oli matkalla Kroatiasta Saudi-Arabiaan. Myös tämä laiva ajoi täydellä vauhdilla riuttaan, jonkun muun kuin kapteenin ohjatessa...

Vesi oli vain 20 asteen lämpöistä, joten välillä kävi kateeksi joidenkin kuivapuvut. Kuvan englantilaisen lisäksi niitä oli kahdella ruotsalaisella ja Khalililla (sukellusopas). Toisaalta onko se sukeltamista, kun ei tunne vettä iholla?

Kiva sukellus tämäkin.

(21,4m/49min)

Takaisin veneelle lounastamaan.

Lounaan jälkeen ylitimme punaisenmeren Siinain puolelle.

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Dunravenia. 1873 rakennettua höyry/purjelaiva, joka upposi 22. huhtikuuta 1876. Kerrotaan, että lähes uusi laiva osui riuttaan, koska perämies oli maannut kapteenin vaimon kanssa ja kostoksi kapteeni ei kertonut tälle kuinka navigoidaan. Toisen tarinan mukaan laivalla syttyi tulipalo ja se ajelehti riutalle. Laiva oli matkalla Liverpoolista Bombayhin ja lastina sillä oli puuta ja terästä.

Tällä sukelluksella lähdimme seuraamaan Katerinaa. Sukellus alkoi sillä, että näimme, kuinka yksi veneen ankkurointipisteistä liikkui. Katerina tutki hieman asiaa ja jatkoimme sukellusta.

Ei ollut tämäkään hylky suoraan laskeutunut.

Pitäiskö Siinankin alkaa sukeltamaan?

William ja isokala. Vähän on vielä tämän vedenalaisen kuvaamisen kanssa harjoittelua.

(29m/44min)

Illalla teimme yösukelluksen Shaab Mahmondilla. Paljon lionfishejä, jotka saalistivat lamppujemme valokeilassa. Löydettiin Williamin kanssa iso moreena, joka näytettiin englantilaisille naisille. Samalla William epähuomiossa johdatti lionfishin lähes päin toista naisista ja saikin tästä vähän noottia, ovat todella myrkyllisiä.