Päivä 5

Aamiaisen jälkeen seilattiin länsi-rannikon Gubalsaarille. Täällä ensimmäinen hylky oli nimeltään Ulysses. Laiva oli upotessaan 16. elokuuta 1887 matkalla Lontoosta Penangiin lastina sekalaista tavaraa.

Ulysses oli Carnaticin tapainen hylky, mutta rehellisesti sanottuna, ei jaksanut innostaa Thistlegormin jälkeen. Jätettiinkin hylky melko nopeasti taakse ja seurailtiin riuttaa eteenpäin.

Kala kyvyssä

Outo kukan tapainen

Skorppioonikala. Sukelluksen jälkeen kuultiin, että suurin osa englantilaista oli nähnyt delffiinejä pinnan alla. Mekin näimme niitä, mutta vain veneestä, superkade...

(27,5m/44 min)

Lounaalla oli hieman puhetta, että mitä ihmettä me vielä näemme, kun tuntuu, että kaikki on jo nähty. Lounaan jälkeen suoritin nitroxkurssin loppuun ja saatuani kokeen läpi (95% oikein) sain virallisesti luvat happirikastetulla ilmalla sukeltamiseen (up to 40%)

Seuraava sukellus oli proomulle, ei historiaa tällä kertaa. Sukellusta edeltävässä sepostuksessa kuulimme, että täällä on paljon mereneläviä. Sukellus ei ole syvä, joten paikka on loistava valokuvaukselle.

Ensimmäinen moreena

Valkoinen moreena, näitä näkyi täällä paljon.

Pari fisua

Nudibranch

Kenenköhän luita?

Ehkä tämän uhrin? Valtava moreena oli sukelluksen ehdoton kohokohta.

Siinä vielä lionfish kaverina.

Pallokala.

(14m/60min)

Pitkä ja hyvä sukellus, täällä tehtiin vielä päivän lopuksi yösukellus. Ennen sitä sattui kuitenkin pieni tapaturma.

Näimme veneestä delffiinejä, joten William ja pari muuta hyppäsivät veteen, minä jäin vielä kakkoskannelle. Pian näin kuitenkin delffiinien tulevan kohti venettä, joten lähdin parin muun kanssa juoksemaan alakannelle. Olin ensimmäisenä portaissa ja pahaksi onnekseni liukastuin heti sillä seurauksella, että laskin kyljelläni portaat alas. Vähän sattui, mutta enemmän huoletti sukelluskamera, joka lensi seinään. Hyppäsin kuitenkin veteen, todettuani, että mistään ei tule verta. Koko ryntäys oli turha, sillä kukaan, ei edes vedessä valmiiksi olleet nähneet delffiinejä. Palattuani veneeseen Katerina tuli kysymään olenko kunnossa, sanoin, että kerro sinä, itse en oikein näe ruhjeita. Kädessä ja kyljessä oli kuulemma punertavia ruhjeita, mutta kun jäsenet liikkuvat, ei mitään vakavampaa ollut sattunut.

Vanhempi brittinainen hämmästeli yösukellukselle lähdettäessä, että olenko todella sukelluskunnossa, hän tekisi sen lennon jälkeen kuolemaa vielä seuraavana päivänä. Joku huudahti, että se on suomalainen...

Illalla piti vielä hieman vahvistaa stereotypioita ja kieltäytyä kipulääkkeistä sillä verukkeella, että minulla on votkaa.