Hilton ja kotimatka

Heti sukeltelun jälkeen ei kannata lentää. Katseltuani Hurghadan hotellihintoja, päätin kokeilla paremman luokan all inclusivea. Valitsemallani Hilton Hurghada Long Beachillä yön hinta juomien ja ruokien kera oli vain 40€/yö. Vieläkin halvempaa all inclusivea olisi löytynyt, mutta ajattelin, että Hiltonin täytyy säilyttää taso, vaikka näilläkin hinnoilla hotellit ovat puoli tyhjiä.

Sukellusfirman kyydin jätettyä minut hotellin pihalle, vähän jännitti. Täysin uusi kokemus tällainen paikka. Laukut piti jättää ovelle ja astella vasta sen jälkeen vastaanottotiskille. Erittäin ystävällinen mies otti minut vastaan ja kirjoittaessani saapumiskorttia, minulle tuotiin tervetulodrinkki. Maksettuani kaksi yötä käteisellä sain avainkortin ja allaspyyhekortin. Lähdin kävelemään allasalueelle, laukkuni toimitettaisiin varmaankin pian huoneeseen.

Iso allasalue, vähän turisteja.

Hotellin ranta. Täällä istahdin pitkäksi aikaa juttelemaan henkilökunnan tyypin kanssa. Keskustelu liittyi paljolti politiikkaan ja kaveri kritisoi aika suoraan ja kovalla kädellä esimerkiksi Yhdysvaltoja, israelilaisia ja kapitalisteja.

Ravintola, jonka portissa oli ruokalistat vain venäjäksi, ei näyttänyt olevan auki.

Mentyäni huoneeseeni en nähnyt rinkkaani. Lähdinkin alakertaan katsomaan ja siellähän se oli samassa paikassa, mihin sen olin jättänyt. Kysyin voitaisiinko se toimittaa huoneeseeni ja minulle vastattiin, selvä haluat sen siis nyt huoneeseesi, kestää viitisen minuuttia. Menin takaisin huoneeseeni ja pian nuori poika toikin rinkkani, tajusin antaa tippiä.

Huoneeni

Parvekenäkymäni. Kelpaa.

Lotus ravintola ei ollut auki, mutta muuten sain mitä lapussa luvattiin.

Al Dente ravintolan tarjontaa. Näytti paremmalta, kuin oli. Veneellä oli maistuvampaa. Mahani söin pullolleen kuitenkin jokaisella aterialla. Punaviini ei ollut kovin laadukasta, mutta meni ruokajuomana.

Pari päivää meni ihan kivasti syöden ja altaalla rakia siemaillen. Viski, brandy ja rommi olivat juomakelvottomia. Ihmettelinkin, että miten tällaisessa paikassa, jossa normaalihinnat ovat huomattavasti korkeammat, voidaan tarjoilla laatutietoisille kuluttajille täyttä kuraa. Päädyin päätelmään, että massimiehet eivät juo hintaan kuuluvia juomia, vaan ostavat lisämaksullisia laatujuomia.

Ensimmäisenä iltana kävin hotellin discossa katsomassa egyptiläistä tanssia.

Hilton oli kiva nähdä, mutta pysyn jatkossakin vain huoneen (ehkä aamiaisen) tarjoavissa elämänmakuisissa hotelleissa. Ei täällä kahta päivää kauempaa olisi viihtynyt. Huomasin, että pieni seikkailukuume löi makoillessa päälle, olisin niin mielelläni lähtenyt käymään ränsistyneellä paikallisbussilla vaikkapa Aswanissa. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa siihen, ehkä ensi kerralla.

Kotimatkan aloitin hotellista varatulla kyydillä lentokentälle. 20€ oli paljon melko lyhyestä matkasta, mutta hotelli oli syrjässä, enkä ollut varma löytäisinkö keskellä yötä taksia, joka veloittaisi vähemmän.

Olin hyvissä ajoin kentällä ja jouduin odottamaan yli puoli tuntia, että pääsin sisään. Joku ihme systeemi, etteivät laske matkustajia sisään, ennen kuin check-in on auki.

Päästyäni koneeseen neljältä yöllä, nukahdin lähes heti. Pari tuntia myöhemmin heräsin siihen, että konetta tyhjennetään. Mietin hetken, että olemmeko edelleen Egyptissä - kyllä olimme. Päästyämme takaisin sisälle, alkoi epätietoinen odotus. Aluksi kerrottiin ainoastaan, että lentokone on rikki. Puoli koneellista ärsyyntyneitä ihmisiä ahdisteli avopallossa Turkish Airlinesin virkailijaa, jolla ei ollut antaa enempää tietoa. Myhäiltiin hollantilaisen miehen kanssa, että tuolla tyypillä on paikan ikävin duuni. Jossain vaiheessa alettiin jakaa leimoja passeihin, ilmeisesti poistumme kentältä.

Laukkujen noutopaikassa tilanteen otti haltuun itsevarmempi tyyppi. Hän kertoi, että ne joilla on asumus Hurghadassa, voivat jättää yhteystietonsa ja heille soitetaan puoleen päivään mennessä. Loput voivat siirtyä pihalle, josta lähtee pian kuljetus hotellille. Hotellilla järjestetään tiedotustilaisuus jatkosta kello kaksitoista päivällä.

Meidät kuskattiin Miragehotelliin, jossa täytettiin sisäänkirjautumislaput ja odoteltiin. Väkeä oli paljon, joten taas jouduttiin venailemaan kauan. Huoneen sain joskus kympin jälkeen. Tässä vaiheessa hotellille oli saapunut yksi Turkish Airlinesin virkailija, joka sääti uusia lentoja ihmisille. Kaikkia kehotettiin tulemaan vasta kahden aikoihin kyselemään. Minä kuitenkin huolehdin Helsinki-Oulu välistä, joka oli eri lipulla, joten jäin muutamien muiden kanssa jonottamaan. Sain kuulla, että lähden luultavasti iltapäivällä tai seuraavana yönä, Turkish ostaa uuden Helsinki-Oulu lipun. Iltapäivällä selvisi, että minut oli saatu yökoneeseen, joten saisin venailla täällä yöhön asti. Istanbul-Helsinki kone olisi lähtenyt joka tapauksessa vasta seuraavana aamuna.

Huone ei pärjännyt edelliselle.

Kuva omalta parvekkeelta. Täällä oli enemmän porukkaa (suurin osa venäläisiä), kuin Hiltonissa ja ruoka oli parempaa, Turkish tarjosi all inclusive rannekkeen. Päivä ja ilta meni nukuskellessa ja syödessä, pötköttelin hetken myös altaalla.

Hotellin uima-altaat upeassa yövalaistuksessa.

Vuorokausi ensimmäisestä yrityksestä kone pääsi lentoon ja aamulla olin lumisessa Istanbulissa.

Hetki piti jännittää, että pääsisinhän jatkamaan, paljon lentoja oli peruttu. Olin kuullut, että täällä on jouduttu joinain talvina sulkemaan viikoiksi koko lentokenttä lumisateen takia. Lunta tulee niin harvoin, että ei ole kannattavaa hankkia suurta aurauskalustoa. Lentoni lähti kuitenkin ajallaan.

Vaikeudet jatkuivat Helsingin lentokentällä. Lentoni lähti tunnin myöhässä lumisateen takia. Finnair aloitti puolen tunnin jälkeen tarjoilla raikasta vettä. Ouluun kuitenkin lopulta pääsin ja venähtänyt reissu oli ohi.