Rosalie Moller ja Shaab El Erg

Päivä kuusi alkoi Rosali Mollerin hylyltä. Rosali oli brittiläinen rahtilaiva, jonka upottivat 8.10.1941 ilmeisesti samat pommittajat, jotka upottivat Thistlegormin kaksi päivää aiemmin.

Normaalin sukellusesittelyn jälkeen Katerina kysyi tarviiko joku oppaan, kukaan ei halunnut, mutta minulle ja Williamille hän määräsi sen. Kysyin miksi tarvitsemme lapsenvahdin? Vastaus tuli nopeasti: "koska teilla on vain muutama kymmenen sukellusta, hylky on 35 metrissä ja teillä on luvat sukeltaa vain 30 metriin", ok... Ehkä parempi näin.

Khalil lähti oppaaksi ja sukelsimme syvyyksiin.

Hylky oli mielenkiintoinen ja sukellukset jännittäviä, osaksi senkin takia, etten ole ennen näin syvälle sukeltanut.

Käytin 29% nitroxia, mutta silti sukelluksista tuli lyhyitä, ensimmäinen 32 minuuttia ja toinen 29 minuuttia. Mitä syvemmälle menee, sitä enemmän typpeä kertyy elimistöön ja sitä lyhyemmän sukelluksen voi tehdä. Tätä ei tunne, vaan sukellustietokone kertoo, kuinka kauan voi sen hetkisessä syvyydessä vielä olla. Yleisesti ei olekkaan järkevää mennä syvälle, ellei siellä ole jotain erityistä nähtävää. Lyhyiden sukelluksien lisäksi syvemmällä on pimeämpää ja syvemmälle mentäessä värit katoavat, melko pian punainen (5m), sitten oranssi (10m), keltainen (20m), vihreä (30m) ja sininen (60m).

Kuvia on vain kaksi, sillä kamerani kanssa oli ongelmia. Zoomausvipu oli vioittunut seinään lennossa ja kamera ei suostunut ottamaan kuin muutaman kuvan. Lisäksi kotelo vuoti hieman.

Sukelluksien jälkeen lainasin Katerinalta ruuvimeisselin ja korjasin kotelon zoomausvivun, kamera näytti toimivan ja kotelo ei enää vuotanut. Lisäksi varmuuskopioitiin kameran kuvat Williamin läppärille, ennen seuraavaa sukellusta.

Lounaalla meille kerrottiin, että koska delffinit ovat niin kysyttyjä kavereita, muutamme hieman suunnitelmia ja seilaamme seuraavaksi Shaab El Ergiin. Siellä niiden näkeminen on todennäköisintä.

Katerina pitämässä sukellusesittelyä. Suunnitelma oli edetä käytävää riutan toiselle puolelle ja palata toista reunaa takaisin veneelle, tai kiertää riutta ympäri ja palata veneelle. Mutta jos delffiinit päättävät ilmestyä, hengailla niiden kanssa, nauttia ja unohtaa kaikki suunnitelmat. Sukelluksen lopuksi SMB:t pintaan ja Zodiacit tulevat noutamaan.

Tällä kertaa kamerastani loppui patterit. Etenimme kuitenkin suunnitelman mukaisesti ja vaikka delffiinejä ei näkynytkään (kuulimme ne kyllä) näimme ison eagle rayn, joka oli Williamille yksi kohokohdista. Komea otus minunkin mielestäni, mutta näin niitä aika monta vuosi sitten Meksikossa ja Belizessä. Ihan kiva sukellus, mutta eagle raytä lukuun ottamatta ei mitään erikoista.

(18m/58min)

Yösukelluksen teimme samassa paikassa Ahmedin johdolla. Kohokohtana iso punainen spanish dancer. Nyt sillä oli punainen leninki, mutta kesällä kun on kuuma, sen voi nähdä alasti, kertoi Ahmed.

(11,5m/53min)

Turhan pitkä yösukellus, mutta Ahmed ei ilmeisesti löytänyt etsimäänsä, joten hän päätti venyttää sukellusta.

Yösukelluksen jälkeen oli toiseksi viimeisen illan kunniaksi juhlaillallinen. Kuultuamme tästä, epäilimme voiko kokki pistää paremmaksi, kuin tähän mennessä, sillä ruoka oli ollut erittäin herkullista.

Syömään mentyämme totesimme, että kyllä voi. Uskomatonta mitä herkkuja tuo mies onnistui loihtimaan pienessä laivan keittiössä.