Scuba Junkie Komodo

 

Labuanbajossa kannatti nauttia hyvästä kahvista. Cafe Melinjosta oli myös nätti näkymä.

En tykkää sanoa, että lähden Indonesiaan, vaikka rakastan niin tehdä. Maa on valtava ja täynnä erilaisia kulttuureita, että järkevämpi on sanoa menevänsä vaikka Acehiin, Balille, Jaavalle tai Floresiin, erot ovat suurempia, kuin monilla Euroopan mailla. Floresi on kristittyä seutua, joten kaduilla on isoja kalja mainoksia, muistatteko mitä kylttejä näkyi kieltolain alaisessa Acehissa?

Olin seuraavaksi päättänyt lähteä sukeltamaan. Labuanbajossa on paljon sukelluskeskuksia, joissa 3 sukelluksen päivä maksaa 2,6 miljoonaa kokonaisuudessaan eli noin 160€. Ei niitä halvimpia paikkoja, mutta ehdoton maailmanluokan kohde. 

Olin päättänyt kuitenkin panostaa enemmän sukeltamiseen ja varannut 6 yön paketin Scuba Junkie Komodolta. Tämä sisältää täysylläpidon, varusteet ja 15 sukellusta. Ajattelin myös, että resortilta tehdään vaihtelevampia sukelluksia, kuin kaupungista. Hintaa paketilla oli 12,52M + 1,375M puistomaksuja, eli yhteensä 850 euroa.

Scuba Junkiella ei syrjäisen lokaation takia kelpaa kortti, joten ennen resortille siirtymistä piti käydä automaatilla. BNI:n automaatti on yleensä Indonesian paras, antaa varmiten 2,5M kerrallaan, mutta nyt siitä oli loppunut rahat. Paria paikkaa kokeiltuani löysin Melinjan alakerrasta automaatin jossa oli rahaa ja se antoi 2,5M kerralla.

Pinkka kunnossa. Nuo saaret ei ole Komodolta vaan Raja Ampatilta. Papualla pitää vielä joskus käydä, mutta tällä hetkellä Papuan pääsaarella on kuulemma melko rauhatonta.

Labuanbajo näköalapaikalta.

Resortille ei mene kunnollista tietä, varsinkaan sadekaudella, joten hintaan sisältyi venekyyti, samalla kyydillä resortille liikkui elintarvikkeita yms. 

Veneen katolla oli varjopaikka ja säkkituoleja. Kyllä kelpasi, matkan pituus oli noin tunti.

Scuba Junkien laituri. 

Minua oli vastassa Rory, paikan kakkossukellusopettaja. Ykkönen oli lomalla ja Rory veti neljän ryhmälle Dive Master kurssia. Olin ajatellut, että tämä on puistomaksujen takia tosi huono kohde niille opinnoille (kestää yleensä 5-10vk), mutta kuulin, että DM oppilaiden ei tarvi tuota maksua maksaa.

Minun mökkini. Tuohon eteen saa vedettyä bambuverhon, lisäksi värkkäsin riippumattoni sisälle. Mökki on jaettu, enkä maksanut extraa jakamattomuudesta, mutta täällä on nyt sen verran vähän väkeä, että sain pitää mökin koko ajan täysin itselläni. Tarjolla oli myös ilmastoituja betonilaatikoita 25€/yö kalliimmalla hinnalla, mutta kukapa sellaiseen haluaa, kun tarjolla on hyvin hengittävä bambumaja. (Itseasiassa suurin osa muista asiakkaista)

Muut hupisukeltajat olivat vielä sukeltamassa, joten lennättelin vähän dronea laiturilta. 

Resortti

Viereinen ranta näytti hyvältä snorklauspaikalta. Luonnollisesti ei tullut kokeiltua, kun kaikki päivät menivät sukeltamassa.

Rinca saari ei ollut kaukana resortista. Tuolla asuu maailman toiseksi eniten komodoliskoja.

En ole hankkinut miljoonan lupaa, joten puiston alueella en saanut lennättää kopteria. Yksi kreikkalainen oli niin tehnyt ja seuraavan päivän tauolla hän laittoi DJI Mini kolmosen ilmaan. Upeaa kuvaa, mutta ei ollut kaukana, ettei kopteri tippunut mereen. Hän kuvasi kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä kopteri kävi ylösalaisin. Katsoimme taivaalle ja näimme kuinka kotka liisi kopterin lähellä. Äkkiä kopteri takaisin veneeseen. Hyvä, että oli uutta mallia, minun ykköseni ei todennäköisesti olisi selvinnyt hyökkäyksestä ja ongelmajätteen siivoaminen merestä olisi todennäköisesti ollut mahdotonta. 

Päivällinen oli tulevaisuudessa ainoa ruoka, joka nautittiin resortilla. Sukelluksille lähdettiin 6.30 jos mentiin etelään ja 7.00 jos mentiin keskustaan. Aamiainen syötiin veneessä, kuten myös lounas. Taustalla Rory ja linjastolla lähes tuhannen hupisukelluksen kanadalainen Paul, joka päätti eläköityä 10 vuotta etuajassa finanssialalta ja keskittyä elämästä nauttimiseen.