Tikal

Floresiin oltiin tultu Tikalin takia. Tikal oli 200-800-luvuilla yksi suurimmista, ellei suurin mayakaupunki. Copanissa oli vähän opasta ikävä, joten tällä kertaa ostettiin kyydit kohteeseen oppaan kera (100Q/hlö+150Q/hlö pääsymaksu). Lähtöajoista valittiin toiseksi aikaisin 4.30. Kolmelta lähteneellä olisi ehtinyt katsomaan auringonlaskua, mutta se olisi maksanut 100Q enemmän (pimeässä ryhmä tarvii henkilökohtaisen vartijan). Minibussi tuli aika lailla ajallaan ja kuudelta oltiin odottamassa puistonportin aukeamista. Itse alueella ensimmäinen pysähdys oli mieluisa, 15 minuutin kahvitauko (10Q).

Kahvittelun jälkeen opas selitti minne ollaan menossa seuraavien kolmen tunnin aikana. Lopuksi on vapaa-aikaa, paluuvaihtoehtojen ollessa 11.30, 12.30 ja 15.00. Ilmoitettiin heti, että me lähdetään viimeisellä.

Lähdettyämme liikkeelle viidakosta kuului voimakasta karjuntaa. Opas heitti, että dinosauruksia siellä. Kyse oli kuitenkin kovaäänisimmistä mölyapinoista, mitkä olen koskaan kuullut. Dinosaurus letkautuksessa oli sen verran perää, että Jurassic Park elokuvassa T-Rexin äänenä käytettiin mölyapinan karjuntaa.

Ensimmäinen temppeli ja uhrikivi. Toisin kuin viihdeteollisuus antaa ymmärtää mayat eivät antaneet uhrejaan pyramidin päällä. Pyramideille ei edes kuulunut kiivetä ja sen takia askelmat ovat niin korkeat. Uhraukset suoritettiin näillä kivillä, jotka ovat edelleen pyhiä, niiden päälle ei saa istua, ellei halua vapaaehtoiseksi uhriksi, kertoi oppaamme... Aluksi uhrattiin kanoja, myöhemmin kunnia-arvoisten verta ja lopulta ihmisiä, kun aiemmat uhrit eivät tehonneet kuivuuteen. Opas kertoi, että uhratuksi tuleminen oli kunnia ja tärkeimpien ottelujen voittajat uhrattiin, toisin, kuin Copan päivityksessä kerroin. Vähän koitin kyseenalaistaa, että olivatko mayat todella näin ääriuskovaisia, mutta oppaamme todella uskoi näin olleen.

Edelleen käytössä oleva uusi uhrikivi. Guatemalassa on edelleen paljon mayoja ja vaikka useimmat ovatkin kääntyneet katolilaisiksi, jotkut uskovat edelleen vanhoihin uskomuksiin ja uhraavat esimerkiksi kanoja. Edellisenä päivänä täällä oli tehty uhrirituaali.

Tikal on keskellä luonnonpuistoa, joten täällä on paljon eläimiä, tässä tukaani.

Ensimmäinen suuri temppeli näkyi tässä vaiheessa vasta puitten lomasta.

Suuren aukion temppeli, joka on rakennettu kuningattarelle. Sukupuolen erottaa tasojen määrästä, naisilla on niitä vähemmän, kuin miehillä, joten naisten temppelit ovat kulmikkaampia. Sen verran paljon matemaattisia kuvioita liittyi temppeleihin, että enää en muista tätä suhdetta. Temppelit oli aikoinaan maalattu, tämä temppeli punaiseksi.

Pienempi temppeli pohjoisessa Acropolisissa.

Suuri aukio, jossa näkyy myös kuningattaren temppeliä vastapäätä oleva kuninkaan temppeli (Temple of the great Jaguar). Kuninkaan temppeli on toiminut kahden hallitsijan hautana, joten se on hautarauhan takia suljettu turisteilta.

Minna ei tykännyt korkeista portaista.

Tuon kielekkeen takana on kaivos, josta on kärrätty suuri osa temppelien rakennusaineksista. Nykyään viidakko on tietenkin ottanut vallan, eikä kaivoksesta ole enää jäljellä, kuin suuri monttu.

Suuri kolmostemppeli. Täällä on edelleen paljon temppeleitä, joita ei ole kaivettu esiin. Suurin osa näytti tältä, kun argeologiset kaivaukset aloitettiin.

Havainnekuva samasta temppelistä. Ehkä tämäkin kaivetaan esiin jonain päivänä. Temppeleitä purkamallakin löydettäisiin uusia temppeleitä, sillä uuden ajanjakson alettua rakennettiin uusi temppeli vanhan päälle.

Biologiaa taas tähän väliin. Kuvassa näkyy lehdenleikkaajamuurahaisten polkuja. Nämä muurahaiset kasvattelevat sieniä ravinnokseen maan sisällä ja kuningatar munii 1000 munaa päivässä.

Alueen suurin temppeli, eli temppeli numero neljä. Täältä kaukaa sai parhaan kuvan, sillä temppelin ympäristö on viidakon peitossa.

Jos pyytää täkäläisessä ravintolassa pippuria, saa kuulemma tätä kasvia. Haju oli monivivahteinen ja maku voimakas.

Talud-Tablero temppeli. Kuvasta näkyy hyvin, kuinka tämänkin päälle on alettu rakentaa uutta temppeliä, mutta työ on jäänyt ensimmäisten porttaitten kohdalla kesken.

Huipulta näkyi viereinen temppeli.

Temppeli nelosen juurella hyvä opastettu kierros päättyi ja me päätettiin pitää lounastauko.

Pesukarhun sukulainen temppeli nelosen portaiden alla.

Temppeli nelosen päältä oli kauniit maisemat ympäröivään luontoon. Tämä on virallinen auringonlaskutemppeli, nykyään. Mayoilla oli aurinkoon, tähtiin ja planeettoihin liittyviä juttuja paljon, mutta valitettavasti ei ole ollut aikaa tutustua niihin tarpeeksi syvällisesti, että osaisin kertoa enempää. Kuvassa näkyvät suuren aukion temppelit.

Temppeli oli suosittu kuvanottopaikka, mutta harva täällä kovin kauaa oli polttavan auringon takia. Lahjottavien vartijoiden aikaan tämä on toiminut niiden leiripaikkana, jotka halusivat viettää yön temppelissä ja nähdä molemmat auringonlaskun ja nousun. Nykyäänkin molempien näkeminen on mahdollista, mutta leiripaikkana pitää käyttää puistonvartijoiden leirialuetta varsinaisen Tikalin ulkopuolella.

Huomattavasti pienempi temppeli.

Pohjoisen ryhmän temppeli, jota puhdistettiin kasvustosta ja ylös kiipeäminen oli ilmeisesti tämän takia kielletty. Katsellessamme temppeliä siestaa viettävät työmiehet näyttivät, että kiipeä vaan ylös.

Ja minä kiipesin, sisällä oli paljon lintuja.

Historiankertomus, joka oli myöskin entisöinnin alla.

Polut olivat juurisia, joten piti muistaa olla varovainen.

Isolle aukiolle palattuamme kiivettiin kuningattaren temppelin päälle, näky oli komea. Täältä nähtiin Temppeli numero viisi, joka näytti käymisen arvoiselta.

Nyt on kyllä jäänyt vaippa ihan väärään paikkaan...

Temppeli viisi oli yksi alueen komeimmista. Ylös ei ikävä kyllä saanut kiivetä. Tämän jälkeen kiiruhdettiin minibussille, jolla päästiin takaisin Floresiin. Minnan sanoin, "erittäin hyvin vietetty päivä"