León

Leon on Granadan ohella Nicaraguan historiallisesti tärkein kaupunki. Granada ja Leon sotivat ja kiistelivät keskenään Nicaraguan johtajuudesta maan itsenäistyttyä, kunnes leonilaiset keksivät pyytää 1853 William Walkerin kukistamaan Granadan. Tämän yhdysvaltalaisen palkkasoturin onnistuttua tehtävässään helposti, hän julisti itsensä Nicaraguan presidentiksi ja maan osaksi Yhdysvaltojen etelävaltioita. Maan saatua itsenäisyytensä takaisin 1857 perustettiin uudeksi pääkaupungiksi Managua, sotaisten Leonin ja Granadan väliin, jonkinlaisena kompromissina. Tämä toimi ja nykyään Managua on Nicaraguan väkivaltainen pääkaupunki, jonka torilla tehdään puolet koko maan rikoksista ja muualla pääkaupungissa melkein se toinen puolikas. Granada ja Leon ovat sen sijaan rauhallisia kaupunkeja, joiden vanhoja rakennuksia virtaa kaikkialta maailmasta turisteja katsomaan.

Etenkin Leon on täynnä kirkkoja:

Katedraali, joka on Keski-Amerikan suurin.

La Merced, eli se kirkko, jonka vieressä me asustamme.

Parroquia el Calvario

San Francisco

San Juan Bautista

Ja hieman kauempana keskustasta sijaitseva Sutiavan kirkko. Näitä riittäisi vielä n. 20 lisää, mutta ehkä tässä oli tarpeeksi antamaan kuva, että kaupunki on hyvin uskonnollinen ja loistava paikka viettää pääsiäistä kristittyyn tapaan. Vaikkakin monet leonilaiset karkaavat muiden nicaragualaisten tapaan rannoille viettämään pääsiäistä hyvin epäkristilliseen tapaan. Sinänsä hyvin ymmärrettävää, lämpötila nousee tähän aikaan vuodesta päivittäin lähelle 40 astetta. Tähän liittyen olikin hauska tapaus, kun oltiin varaamassa matkaa Telicatulivuorelle ja kysyttiin mitä pitää ottaa mukaan. Hyvät kengät, vettä ja pitkähihainen paita oli vastaus. Kysyin vähän ihmetellen miksi mukana pitää olla pitkähihainen? Vastaus oli yksinkertainen, Ylhäällä on kylmä ja lämpötila voi laskea illalla 25 asteeseen...

Retki tehtiin torstaina ja se alkoi tylsästi. Ensin odoteltiin puoli tuntia lähtöä ja sitten oltiin pari tuntia epämukavassa minibussissa, jotta päästiin tulivuoren juurelle.

Telica on yksi alueen aktiivisimmista tulivuorista ja alueen ainoa, jolla on mahdollisuus nähdä laavaa. Viimeksi vuori purkautui 2011. Kysyin ylös kivuttaessamme oppaalta, kuinka äkkipikainen vuori on, antaako se yleensä varoituksia. Opas kertoi, että maa järisee ennen purkausta. Totesin, että hyvä, paljonko ennen nämä järistykset alkavat, viikkoa vai päivää aiemmin. Opas hymyili ja sanoi, että n. 40 sekuntia aiemmin. Erittäin vaarallinen vuori siis... Vuoren rinteellä asuu silti kolme veljestä perheineen viljellen maata.

Ylhäältä maisemat olivat kauniit

Ja kraateri vaikuttava. Laavaa ei kuitenkaan voi valoisalla nähdä, joten auringonlaskua mentiin katsomaan kraaterin toiselle puolelle.

Taustalla savuaa Nicaraguan korkein tulivuori San Cristobal (ja pienet metsäpalot).
Illan pimennyttyä käveltiin takaisin kraaterin reunalle ja alettiin tuijottamaan vaaleaan pimeyteen. Olosuhteet eivät kuitenkaan olleet puolellamme, höyryä oli liikaa ja tuuli liian vähän, joten 120 metriä syvän kraaterin pohjalla olevasta laavasta ei näkynyt edes pientä punerrusta. Hieman pettyneinä jouduttiin köröttelemään uudet kaksi tuntia Leoniin.

Museoista maininnan arvoisin oli tämä Museo de Leyendas y Tradiciones, vaikka ollaan me Picassoitakin käyty katsomassa.

Museon selleissä oli paljon erilaisia nukkeja.

Myös muumioituneista eläimistä oli tehty taidetta.

Itse rakennus on historiallinen, täällä toimi poliittisten vankien kidutuskeskus aina vuoteen 1979 saakka, jolloin sandinistat vapauttivat Leonin. Samozojen hirmuhallinnon (1937-1979) aikana käytetyistä kidutusmenetelmistä oli yksityiskohtaisia kuvaelmia, mutta ei niistä sen tarkemmin. Vähän tuli mieleen Kambodzan S-21.