Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 23. joulukuuta 2010

Kon Tum

Attapeusta lähdin kohti Vietnamia tiistaiaamuna. Olin ymmärtänyt, että bussi poimii matkalaiset kyytiin erään guesthousen edestä kahdeksalta, mutta kyyti olikin minibussi. En ollut varma meneekö siis ollenkaan isoja busseja, joten hyppäsin tähän kyytiin. Pysähdyimme jonnekkin keskelle ei mitään ja kuski lähti hakemaan lisää kyytiläisiä jostain ja jätti meidät kahvilaan. Täällä ohitsemme ajoi bussi, joka oli menossa Vietnamiin, joten ilmeisesti bussit lähtevät nykyään linja-autoasemalta normaalisti, tästä en kuitenkaan näkynyt infoa missään. Netistä olin lukenut, että koska raja ei ole ollut kovin montaa vuotta auki, näillä busseilla ei ole vielä selkeää aikataulua/lähtöpaikkaa ja Attapeussa työskentelevä thaimaalainen, joka puhui hyvää englantia, kertoi jokivarren nuudelipaikassa, että aamukyyti lähtee nimenomaan kahdeksalta. Kuski ei ollut onneksi kyllästynyt elämäänsä ja ajeli rauhallisesti (toki Suomen mittapuun mukaan kaahasi), joten hyvin minibussillakin pääsi.

Kuski näytti tuntevan kaikki rajavartijat/poliisit ja pysähdyimmekin aina kun näitä näkyi ja kuski piti tupakin mittaisen tauon heidän kanssaan. Kuskin ruumiinrakenne ja olemus oli hieman poliisin/sotilaan, joten ehkä hän oli toiminut ennen rajalla. Kertaalleen näimme joukon paikallisia kokoontuneena tielle kaukana mistään kylästä, joukossa oli poliisi ja pari siviilipukuista tyyppiä rynkkyjen kanssa. Näiden kohdalla kuski näytti tarkkavaiselta, joukosta yksi huitaisi meitä ensin aivan kuin pysähtymään, mutta kuski vain hiljensi vauhtia ja heilautti kättä tervehdykseksi, kun ajoimme ohi. Seuraavalla valvontapistellä hän selkeästi kysyi poliisilta joukosta.

Rajalla Laosin puolella kaikki meni hyvin sujuvasti minun osaltani, joku paikallinen näytti antavan suht ison summan hieman tyytymättömänä rajavartijalle (vajaa 100k) ja muutkin paikalliset näyttivät antavan pienempiä summia. Laosiin tullessakin ainakin thaimaalaisen piti maksaa 100 bahtia, mutta minun ei mitään (Viisumi toki mutta tämä oli eri luukku), eikö länkkäreiltä kerätä näitä maksuja sen takia, että ne näyttävät lahjuksilta/perusteettomilta ja aiheuttavat puhetta. Onko Laosin viranomaisten käsketty parantaa korruptoitunutta mainettaan läsimaalaisten silmissä? Vietnamin puolella oli heti jokin pieni tarkastuspiste, jossa tarkastettiin passit. Nuori mies selaili aikansa passiani, haki kaapista monistenipun ja sitä hetken selattuaan kysyi, eikö minulla ole Vietnamin viisumia. Kerroin, että suomalainen pääsee ilman viisumia 15 päiväksi Vietnamiin. Mies selaili jälleen monistenippuaan, meni kaivelemaan kaappia ja palasi toisen nipun kanssa, josta löysi tämän tiedon ja ilmoitti iloisesti ok ok Finland fifteen day ja antoi passini takaisin. Täältä jatkoimme varsinaiselle rajaasemalle, jossa oli ilmeisesti ruokatauko. Täyttäessäni maahantulolappua, virkailija tuli kertomaan, että minun pitää hakea matkatavarani, sillä ne läpivalaistaan. Kuski oli juuri lähdössä autolla toiselle puolelle ja rinkka oli minibussin katolle sidottuna. Näytin kuskille, että tarvitsen rinkan. Hän vaihtoi virkailijan kanssa muutaman sanan ja alkoi purkaa katolla ollutta kuormaa hieman tympääntyneen näköisenä, osa paikallisistakin näytti hakevan laukkunsa. Luukulla virkailija vaati auton numeroa ja minun piti lähteä etsimään autoa. Kyydissä ollut paikallinen käänsi auton rekisterinumeron latinalaisiksi kirjaimiksi, kirjoitin sen paperiin ja sain 15 päivän leiman. Raja-aseman jälkeen passi tarkastettiin jälleen pienessä kojussa, ilmeisesti länkkäreitä ei mene hirveästi yli, sillä virkailija selaili koko passin läpi hyvin kiinnostuneen näköisenä.

Vietnamin puolella tuli mietittyä miksi laosilaisia on niin vähän verrattuna naapurimaihin, jos rajaa siirrettäisiin hieman tulisi Vietnamilaisen mittapuun mukaan hyvin mitättömästä rajakaupungista isohko kaupunki Laosiin. Tähän kaupunkiin kuski jätti minut ja näytti toista minibussia jolla pääsisin Kontumiin. Hinnaksi hän näytti 15, päättelin hänen tarkoittavan 150 000 dongia ja kysyin hintaa kippeinä, sillä minulla oli niitä jäljellä ja olin vaihtanut vain 250 000 dongia Attapeussa, kuski mietti hetken ja sanoi 8. Kyydissä ollut paikallinen nainen sanoin "same same", mutta hyvin nopea laskutoimitus ei antanut aivan samaa tulosta, sillä yksi kip on n. 2,5 dongia. Maksoin dongeina. Istuin alas ja kysyin jatkokyydin hintaa, minibussin edessä istuskelevat miehet sanoivat 5, joten jäin odottamaan kyytiä. Joku häsläri tuli pian luokseni ja näytti minulle 200 000 dongin seteliä ja näytti, että lähtisin hänen mukaansa, kysyin, että tä? Just sanottiin, että 50 000. Istuskelijat tulivatkin äkkiä väliin ja sanoivat juu juu, 50 000 heidän kyydillään, huijari/taksikuski häipyi vähin äänin. Pian paikalle kaahasi pienoisbussi, (isompi, kuin minibussi, mutta pienempi, kuin normaali bussi) ja minulle näytettiin, että mene tähän kyytiin, Tämä kuski kaahasi kuin hullu ja jarrutteli jatkuvasti kun näki tienvarressa jonkun, joka näytti siltä, kuin odottaisi bussia ja rahastaja huuteli ja ohjasi näitä nopeasti sisään. Olin lukenut aikaisemmin, että nämä ovat jotain puoliyksityisiä kyytejä, joten kilpailu on kovaa ja kaahaamalla ehtii napata eniten väkeä kyytiin. Kyyti maksoi 50k, kuten istuskelijat olivat sanoneet ja bussi jätti minut Kontumin eteläpäähän ja rahastaja näytti, että kävele tuohon suuntaan, tällä suunnalla näinkin samantien Viet Tram hotellin, jonka olin katsonut LP:stä aikaisemmin, aijoin antaa tämän osoitteen motokuskille ja aloittaa majapaikan etsinnän täältä. Ennen hotelliin menoa kävin kuitenkin automaatilla ja rupesin multimiljonääriksi.


Otin tämän huoneen Viet Tramista 6 dollarilla, joten yöpaikan etsintä oli tällä kertaa hyvin vaivatonta. Ylängöillä on malariaa, joten jopa hyvin tiiviissä hotellissa on hyttysverkko.


Käytyäni syömässä tulin tänne kaupungin reunalle juomaan kahvit, hieno maisema ja lähellä hotellia, joten taidan juoda kaikki aamukahvini täällä, vaikka rutiinit ovatkin pelottava merkki vanhenemisesta. Kaupunki vaikutti hyvin miellyttävältä ja nähtyäni useita kirkkoja päätin, että täällä on hyvä viettää joulu, varsinkin, kun seuraava kohde on Quang Ngai ja siellä My Lai, jonka kauheudet eivät ole oikein jouluista ohjelmaa. Ihmiset vaikuttavat täällä todella ystävällisiltä ja varsinkin lapsilta kuulee jatkuvasti tervehdyksiä. Muistan lukeneeni jostain, että tämä on Vietnamin ystävällisin kaupunki, mikä voi hyvinkin pitää paikkaansa.


Nguc Kon Tum. Kuvassa entisen vankilan museo. Museo ei ollut kai varsinaisesti auki, sillä pihalla tehtiin korjaustöitä, mutta tuo oikeanpuolein ovi oli raollaan, joten kurkkaisin sisään ja sisällä ollut nainen sanoi, että voin tulla sisään.


Mitään ei ollut englanniksi, mutta näistä kuvista ja 1930 vuosiluvusta ilmeni, että museo kertoo ajasta jolloin tällä paikalla oli ranskalaisten pitämä vankila. LP kertoo, että paikalla on toiminut myös Etelä-Vietnamin armeijan vankila, josta selvinneistä Vietkongeista tuli sankareita sodan päätyttyä. Varsinaisesta vankilasta ei ole mitään jäljellä.


Vankilan jalkapalloja


Kaupunki ei ole liian suuri, kun voi nähdä lehmävoimalla liikkuvia ihmisiä.


Bongasin supermarketista tämän tonkan. 2,7 litraa 30% viinaa 43 800 dongilla (<2 br="" en="" halvinta="" hnyt.="" kaupassa="" koskaan="" mit="" n="" olen="" olla="" ostanut="" taitaa="" toki="" vaan...="" viinaa="" viinanperkelett="">

Pienen pullon Vietnamilaista punaviiniä (26,3k dongia), jonka nautin illalliseksi ostamieni täytettyjen patonkien kera (10kD/kpl). Oikein hyvää punkkua, ranskalaisilla on ollut varmasti sormensa pelissä, kun tätä viiniä on alettu valmistaa Dalatissa.


Illallisen jälkeen lähdin pienelle kävelylle ja tämä pöytäseurue huitoi minut luokseen. Istuinkin seuraan juomaan paikallista pontikkaa. Vaikka he eivät puhuneet juuri lainkaan englantia, oli meillä hauska ilta, joka venyi yhteen yöllä ja jouduinkin koputtelemaan hotellini ulko-ovea jonkin aikaa, että minulle tultiin avaamaan ovi. Opin paikallisista juomatavoista sen, että pulloja on yksi, kuten myös yksi kuppi joka kiertää, kuppi tyhjennetään yhdellä huikalla, täytetään ja laitetaan seuraavan eteen. Koitin maksaa pari kertaa uutta pulloa, kun sitä lähdettiin hakemaan jostain pienestä kojusta, mutta rahani eivät kelvanneet. Söimme myös hieman jotain nuudeli-lihahyydykettä, kanankoipia ja melonin paloja.

Ostin Vietnamilaisen Simin 65k Dongilla, sisältäen 50kD puheaikaa. Numero on +84924489490.


1€ = 25 000 Dongia

4 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Kivaa, että löytyi ystävällinen paikka joulun viettoon. Tunnelma lienee kovin erilainen, siellä ei sitten taida olla paljon länkkäreitä ja onkos se niin, että jollei ole länkkäreitä, ei ole joulua? Vaikka vankilakuvista ja jutuistasi päätellen länkkärit on kyllä aikasemmin olleet siellä, onkos ne jättäny muuta jälkeensä? Siitä Laosista, muuttaako ne sieltä pois, lapsia siellä kuitenkin tehdään. Katteletkos ihan ennakkoluulottomin silmin?
Niin ja Hyvää Joulua sillekin maailmankolkalle:)

Tuukka kirjoitti...

Länkkäreitä on ollut riittävän kauan, että ovat juurruttaneet oman uskontonsa paikallisväestöön. Olen nähnyt vain kaksi keski-ikäistä länkkärinaista tähän mennessä. Sitä en tiedä miksi Laosissa on vähemmän porukkaa, oli vaan jännä, että Laosin puolella ei ollut pitkään aikaan mitään, ei edes pientä rajakylää, mutta heti Vietnamin puolella oli kaupunki. Mitä meinaat tuolla ennakkoluulottomin silmin? Hyvää joulua.

Anonyymi kirjoitti...

Kon Tumista kyyti Bo Y:n raja-asema läheiseen kaupunkiin, Ngoc Hoihin, makso mulla 15000 kippiä. Kannattaa olla tarkkana noitten Vietnamilaisten kanssa, osaavat kynyttämisen taidon.

Tuukka kirjoitti...

Pystyit maksamaan kippeinä Vietnamilaiseen paikallisbussiin ja vieläpä noin hyvällä kurssilla? Onnittelut. Näin olen ymmärtänyt, että varovainen pitää olla, varsinkin pohjoisemmassa. Oon mää täälläkin maksanu kahvista samassa paikassa 5kD ja 9kD, kun tarjoilija ei oo ollut sama, mutta Attapeun kahvit ovat edelleen kalleimmat, hurjat 5000 kippiä :)