Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 7. joulukuuta 2010

Phibun Mangsahan


Joy kutsui minut kotiinsa, joten otin Bangkokista yöjunan Ubon Ratchathaniin (makuupaikka 471b). Ubonissa piti vaihtaa bussiin ja jatkaa vielä 45km itään, jonka jälkeen saavuin Phibuniin.


Phibunin suurin nähtävyys on Moon joki ja sen kuohut, nyt vesi on niin korkealla, että koski ei ole näkyvissä. Sadekausi on kuitenkin jo loppunut eikä yhtenäkään päivänä ole satanut, toisin kuin etelässä. Näin uutisista, että Phatthalungissa pato on murtunut ja suuri osa asuinalueista on veden peitossa.


Rapuja vartaassa, jalat olivat mukavan rapeita.


Larbbia varten naudanlihaa ostamassa, ruoan taso on noussut kohisten Ko Phanganilta lähdön jälkeen, jossa kunnollisen thai/laoruoan saaminen on haastavaa no spicy turistien takia, Isaanista sen sijaan saa parasta ruokaa mitä olen koskaan syönyt.


Näitä en torilta ostanut, Joyn äitikin sanoi, ettei osta näitä julman kohtelun vuoksi. Sammakot nyljetään elävältä ja ne pysyvät elossa tunnin tai pari. (Kuvan voi klikata isommaksi, jos haluaa)


Pihalla on pari riippumattoa, joissa on tullut paikallisen tavan mukaan loikoiltua melkoisesti, tässä ohjelmaa tarjoaa pihaan tullut lehmä, jota koira yrittää tuloksetta ajaa pois


Pihan pappayapuu, ennen Joyn perheellä oli piha täynnä kasveja, mutta nyt äiti on tullut jo sen verran vanhaksi, että viljelyksiä on vähennetty. Auttaessani ojan ja pihan kasvillisuuden karsimisessa tuli trimmeriä ikävä, mutta tulipahan harjoiteltua viidakkoveitsen heiluttamista.


Yksi lukuisista herkullisista aterioista. Vasemmalla alhaalla pieniä raakoja katkarapuja (paikallinen erikoisuus), oikealla ylhäällä kotiloita ja kahdessa muussa astiassa kaloja, varsinkin yläkulman pikkukalat olivat herkullisia. Paras ateria on tähän mennessä ollut Isaanilainen salaatti, jossa salaatinlehtien sisään kääritään kalaa, minttua, jotain toista yrttiä, ruohosipulia, stickyriisiä ja tulisen makeaa pähkinäkastiketta.


Parturi teki ulkoilmaparturissa leikkauksen jälkeen oma-alotteisesti "kivan" palmikon. (5cm lyhennys ei siis mitään radikaalia 20b)


Yhtenä päivänä lähdimme tapaamaan Joyn ystävää, joka oli kuitenkin lähtenyt käymään Ubonissa, joten jatkoimme muutaman kilometrin Sirindhornin patoa katsomaan. Pato oli kuitenkin suljettu tämän mielenosoituksen takia. Mielenosoittajat vaativat apua hallitukselta, joka jauhaa padolla sähköä, mutta paikallinen väestö ei hyödy tästä mitenkään, sen sijaan joen patoaminen on vaikeuttanut viljelyä jo valmiiksi köyhällä alueella. Vaikka Bangkokissa ei tällä hetkellä olekaan mielenosoituksia punapaitojen protestit jatkuvat voimakkaina varsinkin Isaanissa.


Kuivunut käärme, johon en saanut koskea sillä se tuo epäonnea, katsoa sain, vaikka sekin saattaa aiheuttaa epäonnea.


Paluumatkalla pysähdyimme tälle (padon tekemälle?) järvelle, joka on suosittu paikka varsinkin kevään kuumimpana kautena. Nyt on kylmä kausi, illalla lämpötila laskee 20 asteeseen ja paikalliset palelevat.


Kuninkaan syntymäpäivänä (5.12.), järjestettiin pienillä festivaaleilla tämä leijakilpailu. Päivällä paikalla ei ollut kovin paljoa väkeä, mutta illalla huomattavasti enemmän. Olin kysynyt aiemmin pukeutuvatko paikalliset edelleen Isaanissa keltaiseen (kuninkaan väri), kuninkaan syntymäpäivänään, kuten olin nähnyt pari vuotta sitten Khon Kaenissa. Joy puisteli päätään ja sanoi, ettei juuri kukaan pukeudu Isaanissa keltaiseen nykyisen poliittisen tilanteen takia (punapaidat/keltapaidat). Todennäköisesti Khon Kaenissakin pukeudutaan tänä vuonna pinkkiin, joka on rakkauden väri. Näin televisiosta reilu viikko sitten, että myös Bangkokissa väki oli pukeutunut poliittisesti neutraaliin pinkkiin, kun kuningas tervehti kansaa suuren veneen kannelta jokiparaatissa.


Illalla väkeä kerääntyi torin ja festivaalien lähelle poliisilaitoksen pihaan, katselemaan kankaalta Bangkokin juhlallisuuksia, välillä laulettiin ja huudettiin kolminkertainen hurraahuuto kuninkaalle. Täällä ei ollut ilotulitusta, mutta Bangkokissa näytti olevan komea.


Eilen Joyn eno kysyi meitä kalastamaan parin muun miehen ja vanhemman naisen kanssa. Verkkopussi oli sidottu kahteen keppiin, joilla pussia vedettiin pitkin lammikkoa, minä olen tuo oikeapuoleinen. Raskasta hommaa, kun jalat uppoavat puoltasäärtä myöten mutaan. Pärjäsin kuulemma ihan kohtuudella ensikertalaiseksi, liian hitaasta vauhdista tuli huomautuksia, mutta en yksinkertaisesti päässyt lujempaa, käsien ja jalkojen lihakset huusivat armoa (totesin olevani liian läskissä kunnossa). Välillä minut pistettiin hakkaamaan vettä pitkän lammikon puoleen väliin, jotta kalat uisivat pussiin eivätkä pääsisi karkuun. Saalis oli kuulemma hyvä vaikkei isoja kaloja (20cm) tullutkaan kuin muutama. Pikkukaloja sen sijaan tuli paljon, kotiloita jonkiverran ja myös puolitusinaa isoja sammakoita, joiden kohtelu oli taas hieman julma, sillä niiltä napsautettiin reisiluut poikki karkuunpääsemisen estämiseksi, mutta jätettiin henkiin. Sain jalkaani yhden pienen iilimadon, mutten onneksi sitä 2cm paksua ja 15cm pitkää hirviötä, jonka Joyn pojat löysivät. Poistamiseen tarvitaan kuulemma sytkäri ja puukko.

Kalastamasta jatkoimme enon talolle syömään kalastamiamme kaloja ja sticky riisiä, myös paikallista kaupallista pontikkaa kaivettiin esiin (Isaan Whisky). Päivällisen jälkeen jatkoimme Isaan whiskeyllä ja oluella puoleen yöhön asti. Opin myös uuden korttipelin. Yksi toimii jakajana/johtajana, jota vastaan muut pelaavat (jakaja voi vaihdella). Kaikille jaetaan ensin kaksi korttia, ässä on 1, kuvat nolla ja muuten arvojen mukaan, tarkoitus on saada yhdeksän tai mahdollisimman lähelle sitä, 10 on nolla ja 11 taas yksi, halutessaan saa kolmannen kortin, kun halukkaat ovat saaneet korttinsa jakaja katsoo kätensä ja ottaa halutessaan kortin ja tämän jälkeen maksaa voittajille tai vie rahat. Jos voittaa kahdella samaa maata olevalla kortilla saa rahansa 3 kertaisena, myös jakaja. Tasapelin sattuessa pelaaja pitää panoksensa.

2 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Hähä palmikko hähä hähä

Ja ihan oikein sulle kun joudut välillä vähä hommiinki, hyvä hyvä. :)

mutteri kirjoitti...

Kiva lukea juttua tavallisten ihmisten arkipuuhista ja mukavaa vaihtelua varmaan sullekin. Te vähän niinkun nuottasitte käsin ilman sivuverkkoja, jos oikein ymmärsin. Vesi taitaa olla vähän sameaa Siinalta kuulemaani piimäjuttuun? Oletkohan sinä kuullut? Sammakkokuvaa en kyllä klikannu suuremmaksi! Ilettävää, en kyllä enää koskaan syö sammakoita! Eläimiä saa kyllä tappaa ruuakseen mutta toi on rääkkäystä, meidän kissatkaan ei ole yhtä pahoja.