Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Bangkok


Khaosan Road

Tänne tulin torstaina yhdessä Joyn kanssa, johon tutustuin jo viime vuonna Ko Phanganilla. Hän matkaa lähes kaikkien Full Moonien jälkeen Uboniin katsomaan äitiään ja poikiaan. Ostin bussilipun yhdessä hänen kanssaan matkatoimistosta 600 bahtilla per naama. Joy oli hieman nyrpeä siitä, että näin halpoja lippuja ei ole tarjolla thaimaalaisille, vaan ne on rajattu vain turisteille: "sen minä ymmärrän, että turisteilta otetaan liikaa (Ämpärinmyyjä), mutta, että thaimaalaisilta". Tällä kertaa hän kuitenkin sai lipun, sillä oli minun seurassani. Mikä lienee sitten tähän syynä. Joihinkin bileisiin eivät thaimaalaiset pääse Ko Phanganilla, jotta estetään ladyboytten ja naishuorien pääsy bileisiin. Full Moon rannalla he saavat olla ja en osaa edes kuvitella sitä määrää turisteja mitä he ryöstävät. Homma on niin kannattavaa, että he kuulemma kiinni jäädessään vain maksavat sakot tai istuvat vähän aikaa ja palaavat samantien rannalle.

Kyllä huomasi, että oltiin turistipalvelun kyydissä. Heti Surat Thanissa, lauttamatkan jälkeen, kaikki Bangkokiin menijät ohjattiin minibusseihin ja vietiin hieman syrjemmäs ravintolaan, jossa hinnat olivat tuplat paikallisiin hintoihin nähden, me kylläkin käveltiin yllättävän pitkän matka thairavintolaan (paikka oli valittu hyvin, sillä kilpailua ei ollut lähettyvillä). Muutkin hieman naureskelivat kun tähän paikkaan ei tullutkaan bussi, vaan meidät kärrättiin uuteen paikkaan lähemmäs keskustaa (kilpailua), johon bussi tulikin melko pian.

Bussi oli todella hyvä ja leffat pyörivät jatkuvasti, kunnes jokin hajosi ja etupäästä alkoi kuulua meteliä. Pysähdyimme tienvarteen ja kuski sun muut bussissa töissä olevat, menivät pihalle tarkastelemaan tilannetta. Vessa oli ollut poissa käytöstä jo monta tuntia, joten kävin koittamassa ulos. Äijä vain huitoi minut takaisin ja sulki oven, muutkin kävivät kysymässä voisiko ovia avata tupakointia ja helpotusta varten, mutta ei. Alkoi hieman vituttaa, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun bussi hajoaa Aasiassa ja aina ennen kaikki halukkaat ovat tietenkin päässeet ulos, mutta nyt oltiin kuin vankeja/karjaa. Puolen tunnin päästä uusi bussi kaartoi eteen ja meille ilmoitettiin, että bussi on rikki ja vaihdamme toiseen, nyt siis pääsimme ulos. Uusi bussi oli huonompi, eikä leffoja esitetty, mutta pian tulleen tauon jälkeen nukuinkin loppumatkan. Joy kertoi paikallisten äijien puhuneen, että oltiin onnekkaita, sillä kuski oli hyvä ja sai pidettyä hajonnen bussin hanskassa, viimeksi samanlaisesta viasta oli seurannut onnettomuus.

Bussi pysähtyi Khaosan tien lähelle ja minä etsin itselleni nukkumapaikan, jonka jälkeen lähdimme tapaamaan Joyn siskoa, joka asuu Bangkokissa. Ensin kävimme kuitenkin jättämässä minun viisumihakemukseni Indonesian lähetystöön 2kk, 45$ ja maanantaina nouto. Istuskeltuamme hetken siskon luona, lähdimme hänen autollaan ostoskeskukseen, sillä siskon piti päästä shoppailemaan ja minäkin tarvin uuden kameran, sillä vanha alkoi valittaa objektiivivirhettä (hiekkaa sisällä) ja näyttö hajosi liian kovakouraisessa korjausyrityksessä. Löysinkin Canonin Powershot A490 kameran 2Gb muistilla 2200 bahtilla. Tämän lisäksi tuli ostettua 99 bahtin 3G sim-kortti, joka sisältää 1GB tiedonsiirtoa. Vanha 6233:seni toimii mainiosti 3G mokkulana ja yhteys on ollut hyvä.

Illalla kävimme syömässä aivan uskomattoman hyvässä thaibuffetissa (kaikenlaisia mereneläviä, salaatteja, monenlaista lihaa, hedelmiä, jne...) Olen syönyt aiemminkin tällaisessa Ko Phanganilla ja Khon Kaenissa, jotka olivat hyviä, mutta tämä oli uskomaton (129b/henkilö+juomat). Syömisen jälkeen Joy lähti junalla kohti Ubonia ja hänen siskonsa ja siskonmies heittivät minut metroasemalle, josta jatkoin rautatieasemalle, joka on lähin paikka Khaosania mihin pääsee julkisilla ja taksi maksaa enää 50-60b. Tänä päivänä tulikin käytettyä lähes kaikkia Bangkokin julkisia: Jokivenettä, minibussia, taksia, metroa ja skytrainia. Ainoastaan bussi ja tuktuk, jäivät puuttumaan. TukTukkia en ole enää Bangkokissa käyttänyt, kun uutuudenviehätys on mennyt, sillä taksilla pääsee samaan hintaan ilman kusetusyritystä ja hinnanjankkausta.

Syntymäpäivänä oli hieman ajatuksissa lähteä johonkiin isoon, hienoon ja kalliiseen clubiin juhlimaan, mutta luin netistä, että he vaativat ovella passin, joten jätin tämän ajatuksen (passi on Indonesian lähetystössä). Ei lopulta ollut niin paljoa juhlamieltä, että olisin lähtenyt johonkin pienempäänkään, joten päätin pysyä Khaosanilla, jossa tapasin hauskasti ruotsalaisen miehen joka puhui jonkinverran suomea. Mää puhun melko vahvaa murretta ja oli uskomattoman hankalaa vääntää puhe kirjakielelle, tätä ei helpottanut se, että en ole puhunut suomea taas hetkeen ja muutenkin keskustelu oli ruotsienglantisuomi sekamelskaa sillä pöydässä oli lisäksi yksi mies joka puhui ruotsin lisäksi ainoastaan huonoa englantia (minä en puhu ruotsia). Myöhemmin tapasin enemmänkin ruotsalaisia ja päädyin ostamaan neljän miehen seurueen kanssa oluttornin ja aloimme pelata kivi-paperi-sakset peliä siitä kuka pääsee/joutuu ojentamaan polvillaan ruusun muiden valitsemalle naiselle ja lausumaan, että hän on hyvin kaunis. Yksi ruotsalainen hävisi ensimmäisen ja muut ruotsalaiset osoittivat paikallista naista, minä katsoin vähän aikaa ja kerroin muille, että kyseessä on itseasiassa mies... Tämä ei kuitenkaan haitannut (ruusun viejä ei uskonut) ja ruusu löysi uuden omistajan. Minä hävisin seuraavan ja hetken haettuaan seurue osoitti viehättävää länkkärinaista joka istui yksin. Minä suoritin ilomielin tehtävän ja jäätyäni juttelemaan naisen kanssa selvisi, että hänkin oli juhlimassa syntymäpäiviään kahden ystävänsä kanssa ja jäinkin tähän uuteen ruotsalaisseurueeseen, jonka kanssa ilta venyi aamuseitsemään (kaikki baarit eivät sulje koskaan Khaosan tiellä).


vakio jääkahvikoju, aina kun vain löydän miehen.


Banaanipannukakku


Pappayasalaattia, stickyriisiä ja kanaa. Nam Nam

Seuraava päivä meni vähemmän yllättäen vuoteessa, eikä seuraavanakaan tullut tehtyä juuri mitään erikoista, isot viikonloppumarkkinat kävin katsastamassa. Maanantaina lähetin reilun kolmen kilon paketin kotosuomeen (faaraopatsaat) 1300 bahtilla. Ei tullut ajateltua ja laitoin ne menemään omalla nimelläni, joten pitää 2-3kk päästä miettiä miten mutteri saa ne postista. Lisäksi noudin passini/viisumini ja kävin ostamassa pari paitaa ja shortsit.


Jokiveneen kyydistä kuvattu Arun temppeli

1€=40b. Oli muistaakseni vielä kuukausi sitten 47, tämmönen 15% alkaa jo tuntua, joten pitäkääpä siitä taloudesta huolta... ;) Muutenkin tullut tuhlattua ihan liikaa ja päiväkulutus Thaimaan osalta alkaa kolmosella. Malesia ja Egypti meni aikalailla 20€ vauhtia.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Kyllä kovasti töitä tehdään, jotta saadaan veroeuroilla vapaata markkinataloutta pelastaa! Synttärit menneet ihan rattoisasti, mukavaa. Kyllä toi suvaitsevaisuus maailmalla kasvaa, ruotsalaistenkin kanssa niin kaveria, jotta. Rahaa menee, lyheneekö matka?

Tuukka kirjoitti...

Matkakassa on ihan hyvässä kunnossa, joten jokatapauksessa ei lyhene, mutta silti Thaimaankin osalta lopullinen kulutus on tarkoitus painaa sinne 20€/pv tietämille mielellään alle.

Suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys kasvaa varmasti matkatessa, en tiedä kyllä onko tämä mikään esimerkki siitä ;)