Perjantaina kavelin kylan pohjoispaahan katsomaan Shan Palacea. Portit olivat kuitenkin kiinni, joten nain talosta vain kulman. Palatsin viimeinen sao pha pidatettiin 1962, eika hanesta ole kuultu sen jalkeen. Prinssin veljen/sisaren poika ja tytto pitavat nykyaan paikasta huolta ja esittelivat ennen palatsia. Paikka on ollut suljettu siita lahtien, kun mies pidatettiin ilmeisesti muutama vuosi sitten, hanen on maara paasta vankilasta tassa kuussa. Palatsin portilta jatkoin matkaa pienia kylateita pitkin ja ylitin sillan joen toiselle puolelle, paiva paattyi maen paalle hienoon auringonlaskuun.
Temppelin kalalammikko alkoi kuhista, kun sinne heitti vahan kalanruokaa.
Myanmarilainen ruoka on aika vahalihaista, joten piti syoda lauantaina vahan miehekkaampi illallinen, alkupaloiksi otin yrteilla taytetyn lihavartaan. Fisu 2000k ja oluet 1000k/kpl
Sain ruokaseuraa lahes heti kalan saavuttua.
Sunnuntaina kavelin pari kilometria temppelimaelle, jossa jarjestettiin festivaalit. Myohastyin vahan paivan juhlallisuuksista. Kuva vanhasta temppelista.
Naita tietulleja oli jatkuvasti, kun tulin Mandalaysta tanne.
Sunnuntai-iltana kavelin takaisin temppelimaelle ja koin hieman erilaiset full moon partyt, suurin osa perinteisista festivaaleista ajoittuu juuri taydenkuun aikaan. Temppelille oli kokoontunut paljon ihmisia, jotka rukoilivat temppelissa, sytyttelivat kynttiloita, juttelivat keskenaan ja soivat. Minutkin kutsuttiin (tarrattiin kadesta kiinni ja hymyillen istutettiin poytaan) syomaan riisia ja papumossoa. Hygieniataso ei ehka ollut parasta mahdollista silla ruoka lapettiin lautaselle kasin ja se syotiin kasin, mutta kaikilla oli hauskaa ja ruoka oli hyvaa. Kuvassa ollaan lahettamassa kuumailmapalloa, kuvan ottamisen jalkeen muovia piteleva mies huitoi minut auttamaan. Tartuin ohuesta muovipallosta kiinni ja pitelin sita yhdesta kulmasta ilmassa, varoen etten vain tee siihen reikaa. Yksi miehista sytytti pallon alle kynttilaroihun ja pallo alkoi tayttya lampimasta ilmasta. Paastimme pallon ilmaan, ihmiset taputtivat ja vaistelivat roihusta valuvaa kuumaa steariinia. Vuohen mallinen pallo kohosi satojen metrien korkeuteen, kunnes oli vain keltainen piste tahtien seassa.
Kavelin takaisin kylaan yhdeksan aikoihin, kun tapahtuma alkoi loppua maella. Kyla oli elavaisempi, kuin yhtenakaan iltana aiemmin, jotkin koululaiset olivat ottaneet esiin kulkueesta tutut karryjen paalle rakennetut stereot ja jammailivat ympariinsa. Elokuvateatterin eteen oli kokoontunut ihmisia skoottereineen, en nahnyt kuitenkaan mitaan tapahtuvan, joten jatkoin matkaa ja kaannyin takaisin n. 200 metrin paasta. Kun ohitin taas elokuvateatterin, jonka liepeilta ihmiset olivat alkaneet hajaantua, siviilipukuinen mies huikkasi minulle ja kaveli luokseni. Han kysyi: "What you see?", vastasin hieman hammentyneena: "nothing", jonka jalkeen mies sanoi jotain, josta tajusin vain sanan Myanmar ja kaveli pois.
(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)
4 kommenttia:
Hauskan näkösiä nuo fisut suut ammollaan. Saihan kissi edes vähäsen ruokaa, on niin söpö ja kiltti ja nöpö!
Hauskaa että ilmapalloihinki nähty vaivaa, oikein vuohenmuotoinen. Oiskohan se mies tahtonu jonku oikein syvällisen vastauksen?
Mulle tuli siitä miehestä mieleen, että onko siellä kokooontumiskieltoja, luenkohan liikaa dekkareita. Pikku kisu ei kyllä näytä ainakaan burmankissalta, musta se näyttää loppakorvineen vähän säälittävältä, saihan se vähän ruokaa vai oliko sekin kasvissyöjä? Mahtavaa, kun ne ottaa juhlissa noin spontaanisti mukaan, oliko siellä paljon muita länkkäreitä?
Pienen palan tarjosin kun katto niin anovasti ja naama naytti silta etta tarvii tappeluihin lisaa voimia.
2 lankkarinaista nain juhlapaikalla.
Hyvä! Olen ylpeä!
Lähetä kommentti