Beppuun

Fukuokan linnasta on vain rauniot jäljellä. Keskustornista aukesi hieno maisema.

Täällä on varmasti satumaisen kaunista, kun kirsikkapuut alkavat kukkia. Silmut näkyvät jo. Jos kelit ovat suotuisat ehdimme nähdä ainakin kukinnan alun, ehkä jopa full boomin.

Aitoja kimonoja.

Tove Jansson edustettuna kirjakaupassa. Täällä englanninkieliset pokkaritkin maksoivat parikymmentä euroa, joten mitään ei ostettu. Löydettiin kuitenkin myös valtava käytettyjen kirjojen kirjakauppa Book Off. Englanninkielisten kirjojen valikoima oli melko pieni, mutta Minna löysi D.H.Lawrencen Women In Loven seitsemällä eurolla.

Hakatan matkakeskus.

Junalippu Beppuun olisi maksanut 50€/aikuinen ja matka-aika olisi ollut kaksi tuntia. Kuulosti kalliilta.

Olin lukenut Japan passista, mutta se on kätevä lähinnä, jos aikoo nähdä suuren osan maata lyhyessä ajassa. Emme ole nopean matkailun ystäviä, vauvan kanssa vielä vähemmän. Kaikki on muuttunut sen verran hitaammaksi, että käydään siinä matkan varrella katselemassa paikkoja ja jatketaan sitten matkaa - matkailu ei ole enää lainkaan houkutteleva vaihtoehto, tavaraakin on liikaa. Kun vauvasta tulee lapsi, tällainen matkailu voi olla hyvinkin hauskaa taas.

Olin lukenut Seishun 18 lipusta. Rahallisesti se kuulosti houkuttelevalta. Viiden vuorokauden lippu maksaisi 100€. Päivien ei tarvi olla peräkkäisiä ja samaa lippua voi käyttää useampi henkilö. Eli meidän Beppumatkamme olisi maksanut vain 40€. Lippua voi kuitenkin käyttää vain paikallisjunissa. Fukuoka-Beppu väli olisi kestänyt neljä tuntia ja kahdesti olisi pitänyt vaihtaa.

Päädyimme lopulta bussiin. 2,5 tuntia ja 25€/aikuinen. Hinta on kohtuullinen, ei tarvi vaihtaa, eikä olla jatkossa sidoksissa Seishun 18 lippuun. Jossain välissä täytyy silti ajella junalla. Onhan Japanin huikea junaverkosto maailmankuulu. Junat lähtevät ja saapuvat minuutilleen aikataulun mukaan, vaikka samalta laiturilta voi helposti lähteä junia alle kymmenen minuutin välein, siis koko ajan.

Bussissa lähes kaikki muut matkustajat olivat nuoria. Heitä näkyi paljon myös Fukuokan katukuvassa. Koulut on suljettu ja kevät on kaunis.

Matkalla näkyi paljon lumisia huippuja. Metsät olivat jotenkin erilaisia ja jännän näköisiä, teki mieli patikoimaan.

Olin varannut huoneen Onsenyado Hamayu Nagista. 95€/3 yötä, oma pesuhuone ja ennen kaikkea perinteinen japanilainen huone! Todella jännää.

Näkymä ikkunasta

Futonit eli ohuet patjat löytyivät kaapista, jossa niitä säilytetään päivällä. Huone on päivällä selkeästi olohuone ja yöllä selkeästi makuuhuone. Minna ehdotti, että meidänkin koti voitaisiin sisustaa samoin. Kaikki roju olisi piilossa ja kaikkialla olisi vain selkeää tilaa.

Tuo täyttöputki ilmassa on hauska idea. Muuten löytyi perus etu- ja takasuihkut ja istuimen lämmitin, pönttö myös alkaa lorista kun siihen istuu, peittäen näin suolentoiminnan aiheuttamat äänet. Muita toimintoja emme ole vielä nähneet. Paitsi itseasiassa joissain pöntöissä kansi on auennut automaattisesti, kun vessaan on astunut ja sen on voinut laskea napista.

Jotta suoli toimisi, täytyy syödä. Hotellista löytyi ihan hyvin varusteltu keittiö, johon haimme muutamaksi päiväksi aamiaistarvikkeet.

Hotellin oma onsen. Beppu on yksi Japanin kuuluisimmista onsen kaupungeista, joten täällä kuumia lähteitä löytyy jopa hotelleista. Kylmänä päivänä koko kaupunki höyryää.

En ole mikään suuri paljujen ystävä, joten hotellin yhteiskylpyamme ei kiehtonut. Tutkin netistä mikä onsen voisi olla kulttuurillisempi kokemus ja päätin lähteä seuraavana päivänä Takegawara Onseniin. Historiallinen paikka, joka on kylvettänyt ihmisiä jo 140 vuotta. Kävin iltakauppareissulla vilkaisemassa, että onhan paikka auki. Oli auki.

Kuuleeko nykyaika? Jännää, että Japanissa on toimivia kolikkopuhelimia, oli niitä kyllä Taiwanissakin.

Beppu festareiden kannettava juttu.

Beppu tower