Arba Minch

Arba Minchin bussiasemalla katselin ympärilleni ja näin hieman korkeamman rakennuksen, joka näytti hotellilta, sinne siis. Rakennus osoittautui Teruye Hotelliksi, josta sain pienen tinkaamisen jälkeen huoneen 250 birrillä (10€). Huone oli siistein pitkään aikaan ja lämmin suihku oli miellyttävää vaihtelua.

Ikkunasta oli järvimaisema, kun tarkkaan katsoi. Bussiasema ja hotellini oli Sikelassa, kun taas suurin osa paremmista hotelleista ja matkatoimistot sijaitsevat parin kilometrin päässä kaupungin toisella laidalla olevassa Shechassa. Lähdinkin ensimmäisenä sinne minibussilla (3b/0,1€). See Us matkatoimistolla kerrottiin, että heillä ei ole tällä hetkellä ketään menossa Nech Sar kansallispuistoon, mutta he kehottivat soittamaan myöhemmin. Halusin muita jakamaan kustannuksia, sillä päivän vene+jeeppireissu kustansi reilusti yli sata euroa. Järvellä voisi nähdä krokotiileja ja virtahepoja, savannilla taas kiinnostivat seeprat.

Tämän jälkeen matkasin takaisin Sikelaan ja kävelin puistonvartioiden toimistolle kyselemään kävelyretkiä puistoon.

Matkalla näkyi isoja lintuja ja paviaaneja. Perillä jouduin kuitenkin toteamaan, että ketään ei ollut paikalla, vaikka viralliseen sulkemisaikaan oli vielä tunti.

Paluumatkalla näin pahkasikoja, joista yksi ei pitänyt lainkaan kuvaamisesta ja ajoi minut kauemmaksi.

Illalla käytyäni syömässä näin kadulla miehen, jonka kanssa lähdin parille oluelle. Keskusteltuamme aikamme varsinkin suvaitsevaisuuden tärkeydestä, päätin uskaltaa kysyä hänen mielipidettään homoista, homoseksuaalisuushan on rikos Etiopiassa. Myös se oli hänelle täysin ok, rakkaus on jumalan lahja. Hän tuntee paljon homoja, vaikka suurin osa kieltää homoutensa, jopa lähimmiltä ystäviltään. Pariskunnat sanovat olevansa hyviä ystäviä. Homoja ei vainota, mutta heidän tulee pitää rakkauden osoitukset omana tietonaan ja suljettujen ovien takana.

Mies oli myös opas ja häneltä sain lisää tietoa omo-laaksosta ja kansallispuistosta. Sovittiinkin, että lähdemme yhdessä seuraavana aamuna kansallispuistoon. Mies pyysi 300b (12€), aseistetulle puistonvartijalle pitää maksaa 100b (4€) ja sisäänpääsy maksaa 90b (4€). Opasta en ollut aiemmin ajatellut käyttää, mutta nyt päätin työllistää tämän miehen, ehkä saan enemmän puistokävelystä irti.

Aamulla lähdimme pienessä vesisateessa puiston portille bajajilla. Maksettuamme pääsymaksun ja oikean vartijan tultua paikalle, lähdimme kävelemään kohti 40 lähdettä, josta kaupunkin on saanut nimensä. Vesisade harmitti, sillä silloin eläimet eivät liiku.

Pahkasika

Joku lintu. Oppaani alkoi osoittautua huonoksi valinnaksi. Ei hän luonnosta paljoakaan tiennyt. Käveli vain liian nopeasti kärjessä ja vähän lauleskeli, eläinten kutsu vihellyksilläkin tuntui olevan väärä vaikutus. Tupakan tumppikin lensi polun varteen, tästä sanoin, kuten muistakin epäkohdista mutta ei juurikaan vaikutusta. En kuitenkaan kehdannut lähettää miestä matkoihinsa. Puistonvartija oli hyvä bongailemaan ja kulki jatkuvasti vierelläni rauhassa. Olisinpa mennyt hänen kanssaan kahdestaan.

Apina.

Suosittu uimapaikka. Järvissä ei kannata uida, sillä niissä asustaa krokotiileja. Oppaani on entinen kalastaja ja hän kertoi, että joka vuosi vähintään yksi kalastaja joutuu krokotiilin syömäksi. Virtahevot ovat kuitenkin vielä vaarallisempia. Jos menee liian lähelle emoa ja poikasta, emo sukeltaa, kaataa veneen, haukkaa veteen joutuneen hengiltä ja jättää krokotiilien ruoksi.

40 lähdettä. Ei mikään kummoinen paikka. Täällä oli myös veden pumppaamo.

Valkohäntäapinoita.

Matkalla näkyi paljon kiviin kirjoitettuja iskulauseita luonnonsuojelun puolesta.

Retken lopuksi kiipesimme tälle kukkulalle. Suuri hautavajoama kulkee tuossa ja on synnyttänyt järvet. Kuvassa näkyy keppien keräilijöitä, jotka kyselivät näkyikö puistonvartijoita. Elinkeino on kova, huonosti palkattu ja laiton kansallispuistossa.

Arba Minchin lentokenttä. Muutaman kerran viikossa tuolta voi lentää Addisiin.

Liimapensas.

Kun kerran järjenrannalla olin, piti käydä syömässä kalaa. Iso kasa paistettuja fileitä, injeraa, leipää ja chilikastiketta. Oli oikein maittavaa ja maha tuli täyteen. Kolmen oluen kera aterialle tuli hintaa 100b (4€).

Torilla päiväkahveilla.

Chiliä kuivumassa.

Paikallisia kankaita myyvältä mieheltä osti komean lakin suojaamaan päätä.

Työkalukoju. Hyvin taotuilta vaikuttivat kirveen terät.

Hiukset olivat jo siistimisen tarpeessa, joten käväisin parturissa (50b/2€).

Injeran sisällä kastikkeessa pyöriteltyjä leivänpaloja, ihan ok. Löysin myös mehut, niitä on tullut juotua ihan liian vähän. Kuvassa avokadomehu (13b/0,5€/kpl).

Päivä päättyi ikävään uuteen kokemukseen. Automaatti imaisi korttini ilman mitään syytä, sama kävi myös paikalliselle miehelle, joka meni koittamaan onneaan minun jälkeeni varoituksista huolimatta. Oli jo ilta, joten mitään ei ollut tehtävissä.

Olin ajatellut jatkaa Key Aferiin aikaisella aamubussilla, mutta nyt piti odottaa pankkien aukeamiseen asti kahdeksaan. Kortin takaisin saaminen ei sinällään ollut hankala projekti. Kävelin vain pankin konttoriin, josta virkailija lähti mukaan ja avasi avaimella automaatin. Kortteja oli kaksi ja hänen oli helppo arvata kumpi on minun, kiitos ja näkemiin.