Galápagossaarille

Huoneeni edustalla oli ollut taksi parkissa kaikki yöt, joten oli luontevaa kysyä lentokenttäkyytiä hostellilta (25$). Lentoni lähti 11.18. ja ensin hostellin väki oli sitä mieltä, että kahdeksalta on hyvä aika lähteä kentälle. Tämä kuitenkin muutettiin seiskaan maanantai-iltana. Normaalisti aamiainen alkoi vasta kahdeksalta, mutta minulle se järjestyi 6.40. 

Kentällä olin jo 7.45. Galapagossaarille on erityiset matkustusjärjestelyt. Ensin piti mennä matkatavaroiden tarkistuspisteeseen ja näyttää rokotuskortti. Luulin, että täällä pengottaisiin enemmänkin matkatavaroita, sillä esimerkiksi kaikenlaisten siementen vienti saarille on kiellettyä. Matkatavarat kuitenkin vain läpivaistiin ja sain jatkaa matkaa. 

Seuraavaksi tietynlaiseen Galapagos-immigrationiin. Siellä piti taas näyttää passia, kysyttiin lennonnumero ja kauanko aion saarilla olla. Tämän jälkeen sain saarille pääsykortin, joka maksoi 20 dollaria. Tämän jälkeen oli vuorossa normaalit lentokenttäkäytännöt. Niissäkään ei ollut käytännössä minkäänlaisia jonoja ja vähän yli kahdeksan olin lähtöporttialueella. Mitäs nyt.

Kotimaanterminaali oli melko pieni. Vesipullo maksoi yli kolme dollaria ja halvimmat sapuskat kymmenen. Googletin VIP Loungen. Premium luottokortteja omistamattomille se maksoi 25$ (tätä ei mainostettu kentällä), ruokaa ja juomaa tarjolla, saanut hyvät arvostelut. Sinne siis. 

Sovin kuvaan. 

Aamiaisbuffet oli tosi hyvä.

Myös jälkiruokapöytä. 

VIP:stä siirryin suoraan lennolle. Lento ei ollut aivan täynnä, joten minun ja Johniksi osoittautuneen miehen välissä oli yksi penkki väliä. Eräällä pariskunnalla oli ihmeellinen selkkaus koneeseen noustessa. He kyselivät posket punaisina, miksi he joutuivat maksamaan 150$ ylimääräistä päästäkseen lennolle. Kuulin vähän keskustelusta, mutta epäilin, että he ovat ostaneet lipun paikallisten hintaan. Joka tapauksessa joku matkatoimisto oli tainnut vedättää heitä. Toivottavasti homma ei jatku tuhansien eurojen risteilyllä.

Minulle tämä Aviancan lento Galapagos lentokentälle maksoi 135€ ja paluu samalla yhtiöllä San Cristobalilta Guayaquiliin 175€. Kansas Citystä kotoisin oleva John asui tai oli asunut Kuopiossa, melkoinen sattuma. Hän oli saanut hostelliltaan tiedon, että saarille ei enää vaadita covid-testiä. Tämä tieto osoittautui oikeaksi. Minun hostellillani puhuttiin edellisenä päivänä antigen testistä ja turisti-infossa tosiaan kolme päivää sitten PCR:stä... Nyt on tiedottamisessa petrattavaa. John oli tavannut Quitossa miehen, joka oli loikoillut Isabelan hiekkarannoilla kaksi kuukautta ja oli kuullut, että kaloja on alkanut näkyä rantojen tuntumassa aiempaa enemmän. Ehkä pieni lepo turistimassoista on tehnyt hyvää saarten luonnolle. Edelleen turisteja on melko vähän, joten todettiin, että nyt on todennäköisesti meidän elinaikamme paras aika vierailla saarilla. 

Alhaalta ylös Seymour Norte, Mosquera, Baltra (lentokenttä) ja Santa Cruz. Jo lentokoneesta näki, että vesi oli todella kirkasta.

Nämä liskot aiheuttivat lentokoneesta terminaaliin vievällä tiellä hyvän ruuhkan. Hauskaa, että oltiin juuri hetki sitten poistuttu koneesta hyvin hallitusti etu- ja takaovesta penkkirivi kerrallaan.

Passintarkastuksessa maksoin 100 dollarin kansallispuistomaksun ja sain Galapagosleiman passiini. Ecuadorissa saa majailla kerrallaan 3kk, mutta tästä ajasta voi viettää vain 2kk Galapagossaarilla. Tiesittekö muuten, että kuuluisa herra Darwin vietti täällä vain viisi viikkoa?

Lentokentältä matka jatkui bussilla (5$) satamaan ja sieltä veneellä (1$) Santa Cruzin saarelle. 

Veneestä noustessa syntyi taas ruuhkaa. Tästä eteenpäin porukka hajaantui. Osaa oli matkanjärjestäjien kulkupelejä vastassa, osa lähti taksilla ja esimerkiksi minä jatkoin bussilla (5$) Puerto Ayoraan. Puerto Ayorassa asuu noin 13 000 asukasta, eli noin puolet Galapagossaarten väestöstä.

Olin varannut huoneen 23 dollarilla ensimmäiseksi yöksi Darwin hostellista (ilmastointi ja oma kylpyhuone), sillä ainakin jossain vaiheessa täällä on pitänyt olla majoitus varattuna koko oleskeluajalle. Olin lukenut, että nyttemmin on yleensä riittänyt majoitus yhdeksi yöksi. Minulta ei kukaan kysellyt missään vaiheessa mitään majoituksesta.

Hostellilta ostin seuraavalle päivälle (7.30am) venematkan Isabelalle 25 dollarilla. Suunnitelmani on tutkia kolme asutuinta saarta lännestä itään. Olin lukenut, että neljännelle eli Floreanalle menee vain muutama vene viikossa. Hostellin pitäjä kertoi, että sinne menee nykyään yksi vene viikossa, muttei välttämättä joka viikko, jos ei ole riittävästi matkustajia. Okei tuo neljäs asuttu saari jäi lopullisesti pois suunnitelmista. 

Näytti, että suurin osa ihmisistä kulki kaduilla ilman maskeja, joten kysyin miten tuon asian laita on? Mies kertoi, että kaduilla ei maskia tarvi käyttää, mutta joissain sisätiloissa se vaaditaan. Tämä oli mukava tieto, olinkin jo kulkenut 2 viikkoa maski naamalla. En tiedä oliko se enää mantereellakaan pakollista, mutta jos 95% paikallisista käyttää sitä, niin silloin käytän minäkin.

Kierrellessäni kylällä kävin kysymässä kahdesta sukellusliikkeestä hintoja. Molemmissa kahden sukelluksen päiväreissu Gordon Rocksille maksoi 160$, sisältäen varusteet ja lounaan. 

Itse kylä oli melko leppoisen oloinen turistirysä. Kaikkien hintojen tiesin olevan korkeampi, kuin mantereella. Ravintolaa etsiessä yli kympin annokset silti vähän hirvittivät, lounasaika oli mennyt jo.

Magnumin ostin yhdestä pikkukaupasta. Jos olisin tiennyt sen maksavan 3,25$ en tiedä olisiko piheys iskenyt. Hyvä etten tiennyt hintaa, sillä jäätelö maistui helteessä todelta hyvältä. Vuorilla oli kivaa, mutta kyllä on mukava, kun on taas lämmin.

Hieman syvemmältä sisämaasta löysin paikallisille suunnatun ravintolan, jossa oli vielä lounasta jäljellä. Kaksi ruokalajia 4,5$. 

Kirkosta löytyi harvinaisen kauniita freskoja. 

Sataman laiturilla köllötteli merileijonia

Meressä näin kilpikonnan

Ja rantakivikko vilisi isoja rapuja

Illan tullen merileijonat aktivoituivat

Ja meressä parveili pieniä mustaevähaita. Alkoi tuntua siltä, että saatan viihtyä todella hyvin näillä saarilla.