Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 20. marraskuuta 2014

Salar de Uyuni

Olimme sovitusti 10.30 Expediciones Cordilleran toimistolla, mutta ovi oli kiinni, eikä muita turisteja näkynyt missään. Koitin soittaakkin toimiston numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Puolen jälkeen retken meille myynyt nainen saapui ja pyysi odottamaan. Hieman ennen yhtätoista paikalle saapui Betto toursin auto, johon meidät pyydettiin nousemaan. Fiilis oli hieman petetty, nainen oli selkeästi antanut ymmärtää, että lähdemme hänen autollaan ja kuskina on Henry. Hän oli kuitenkin myynyt meidät toiselle firmalle ja kuskina oli Willy.

Ensimmäinen pysähdys oli läheiselle hotellille, jossa kyytiin nousi kaksi katalonialaista ja kaksi baskia. Kuultiin myöhemmin, että miehet olivat tavanneet Viking Linen risteilyllä Suomen ja Ruotsin välillä ja tehneet sen jälkeen reissuja yhdessä jo 40 vuotta. Tällä kertaa en siis ollut porukan vanhin. Nyt kun porukkamme oli kasassa, lähdettiin ensimmäiseen kohteeseen, eli junien hautausmaalle.


Täällä kuului ottaa erilaisia minä ja juna kuvia. Paikka oli hieman pettymys, roskaa ympärystä täynnä ja junat eivät olleet niin mielenkiintoisia, kuin olin ajatellut. Kaikki aika samantyyppisiä ja hyvin riisuttuja. Nämä ovat jääneet tänne muistoksi junakorjaamosta, joka on tominut täällä joskus kauan sitten. Jostain syystä kaikki kierrokset alkavat samaan aikaan ja kiertävät samaa reittiä, mukaan lukien yhden päivän retket. Täällä oli siis yli kymmenen autollista väkeä.

Seuraava pysähdys oli artesaanipaikassa, josta saattoi ostaa samaa rojua, jota Uyunikin on täynnä, mukaan lukien suolasta tehtyjä tuhkakuppeja pikkupatsaita yms. Kuulemma halvempaa kuin kaupungissa, epäilin vahvasti, mutten ruvennut tarkistamaan. Hengailtuamme autolla jo viiden minuutin jälkeen, Willy kehotti käymään museossa

Joka oli suolasta tehty talo, jossa oli suolasta tehtyjä patsaita. Tämä oli ihan mielenkiintoinen taidenäyttely.

Kojujen jälkeen pääsimme vihdoinkin suola-aavikolle. Ensimmäinen fiilis oli hieman ihmettelevä, miksi täällä on näin ruskeaa? Kuultiin, että vettä täällä on suolan päällä joulukuusta huhtikuulle, sen jälkeen suola on puhtaan valkoista, kunnes kovat tuulet puhaltavat suolan päälle hiekkaa. Nyt onkin huonoin aika visiteerata. Tästä huolimatta näky oli mykistävä, silmänkantamattomiin suolaa. Lisäksi järki ei tajunnut millään, että ei ole liukasta, vaikka maa on valkoinen, kävelin koko ajan kuin liukkaalla jäällä.

Kulkuneuvomme Toyota Land Cruiser. Etupenkillä kuskin lisäksi yksi, keskipaikoilla kolme ja ahtaalla takapenkillä kaksi. Kierrätettiin reissun mittaan paikkoja. Sellaisella poikkeuksella, että kohteliaat vanhat herrat eivät päästäneet minua juurikaan taakse, vaan olin porukan isoimpana enimmäkseen keskellä tai edessä.

Pulppuavaa vettä jään... eiku suolan alta.

Lounaalle pysähdyttiin tähän vanhaan suolahotelliin, jossa lähes kaikki paitsi vessat (5b) ja katto oli tehty suolasta. Käsittääkseni ympäristötekijöiden vuoksi suola-aavikolla olevissa hotelleissa yöpyminen on nykyään kiellettyä.

Lounaalta jatkettiin keskellä suola-aavikkoa olevalle Incahuasi järvelle. Kaktusten täyttämän nyppylän päälle kiipeäminen olisi maksanut 30b/hlö, joten päätettiin Minnan kanssa mielummin kiertää saari.

Kukkiva kaktus.

Hyvin outo kaktus.

Minna pullossa. Matkalla ideoitiin tällainen epärealistinen kuva, jonka tapaisia matkatoimistojen mainokset ovat täynnä.

Oli pakko maistaa... Suolaa se oli. Vajaassa tunnissa päästiin saaren ympäri ja oli aika jatkaa matkaa.

Seuraavalla pysähdyksellä oppaamme ammattimaisella avustuksella otettiin lisää hauskoja kuvia.



Oli hauskaa :)

Yöksi ajettiin tähän suolahotelliin aavikon etelälaidalle.

Meidän suolainen huoneemme.

Suolainen ruokailutila, jossa pelailtiin vähän korttia. Taaimmaisessa pöydässä näkyy aussiporukan hylsyjä. Porukka oli umpikännissä jo kun saavuttiin hotellille. Tämä ja älinä ei sinänsä haitannut, mutta olut kourassa laamojen perässä juokseminen vähän pisti vituttamaan.

Pistettiin aikaisin nukkumaan illallisen jälkeen, sillä seuraavana päivä matka jatkui 6.30.

3 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Tuukan ikioma pullon henki, ihku söpöä:) Noi hauskat kuvat on musta oikeesti hauskoja. Jännä paikka tuo suola-aavikko, ihmeellisiä asioita tapahtuu! Pitää ottaa aavikkokuva työkavereille ja arvuuttaa niillä, että mitäs luulette näkevänne.

Siina kirjoitti...

Oi kukkiva kaktus!

Pusukuva on paras! No on potkuki hyvä.

Tuukka kirjoitti...

Mekin tykattiin, oli hyva kuvaaja :)