El Morro onkin jo näkynyt parissa kuvassa. Tuo mäki ja sen suojassa oleva ranta on alueen tärkein nähtävyys. Hotellilta sinne oli matkaa nelisen kilometriä, juuri passeli iltapäivälenkki.
Melkoinen purukalusto.
Meri ei näyttänyt selkeytyvän, joten en käynyt kyselemässä lisäsukelluksia. Kertaalleen koitin lähteä aarteenetsintään hotellin edustalle, mutta näkyvyys oli toivottoman heikko, vain metrin luokkaa. Kun television kolmestasadasta kanavasta yksikään ei näyttänyt kaikkia matseja ja netti kävi viikonloppuna uskomattoman hitaaksi, päätin, että on aika lähteä jatkamaan matkaa.
Kirjauduttuani ulos hotellista, kysyin respan tytöltä moottoripyörätaksia. Hän sanoi, että niitä menee joskus ohi, joskus ei. Olin vähän luottanut siihen, että saisin pikaisesti moton, joten tyhjää katua katsellessa oli pakko lähteä kävelemään. bussi lähtisi alle puolen tunnin päästä keskustasta. Olin ajatellut mennä pääkaupunkiin, siellä luulisi pelien näkyvän ja netti toimivan. Hetken käveltyäni kohdalleni pysähtyi mies ja tarjosi kyytiä. Kiitin ja hyppäsin kyytiin. Bussiasemalla mies ei halunnut rahaa, pudotti vain moottoripyörän kyydistä ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Minä kiitin hymyillen, vaikka olin juuri polttanut jalkani pakoputkeen. Moottoripyörän kyydistä noustaan vasemmalle puolelle. Varsinkin rinkka selässä hyvä muistaa...
Asemalla kuulin huonoja uutisia, bussi oli täyteen varattu, seuraava lähtisi neljän tunnin päästä. Mitäs nyt. Neljäksi tunniksi en jää venaamaan ja kun matkaan oli lähdetty, kaupunkiinkaan en jäisi. Haitin rajalle menevä bussi ajoi ohi, harkitsin hetken, siellä olisi huomenna markkinat. Mutta ei, piskuinen rajakaupunki ei nyt napannut. Palasin bussiasemalle ja kysyin hyvin englantia puhuvalta mieheltä jolla oli lippu, eikö tosiaan ole toista bussia pääkaupunkiin päin. Ei kuulemma ole, ei edes Santiagoon. Hetken pihalla mietiskeltyäni päätin olla uskomatta ja pyörittelin hetken google mapsia. Sieltä löytyikin toinen bussiasema vähän matkan päästä, joten kävelin sinne. Heillä oli busseja Santiagoon, seuraava lähtisi hetken päästä. Mui bueno.
Minun bussini oli isompi.
Takaa löysin tyhjän paikan, johon istuin. Hetken päästä eteeni pysähtyi nainen, joka ilmaisi hieman tuohtuneena, että istun hänen paikallani. En ihan ymmärtänyt mikä naista harmitti, ikkunapaikkahan oli vapaa (mahduin huonosti sinne, joten istuin käytäväpaikalla). Nousin ja sanoin englanniksi, että nainen ole hyvä vain. Hieman tuhahdellen hän meni istumaan. Ehkä iso ukko ei ollut mieluisin vieruskaveri.
Matkalla pysähdyttiin poliisien tarkistuspisteelle. Poliisi näytti tarkistelevan papereita joiltakin matkustajilta. Minäkin kaivoin passin esiin ja ojensin sen poliisille. Hän otti passin, selasi sen läpi mutisten samalla jotain ja ojensi passin takaisin. Toisella vastaavalla tarkistuspisteellä ymmärsin, että poliisi etsii laittomia haitilaisia, tulihan bussi rajalta. Etninen profilointi oli vahvaa, haitilaiset ovat huomattavasti dominikaaneja tummempia. Tällä kertaa, kuten parilla seuraavallakin pysäytyspaikalla pidin passin taskussa, eikä sitä kysytty.
Matkalla katselin Santiagon hotellitarjontaa ja löysin keskustasta pienen hotellin, jonka nettiä kehuttiin. Ensimmäinen sunnuntain peleistä alkaisi tunnin päästä, joten sama jäädä Santiagoon. Bussikin pysähtyi kävelymatkan päässä hotellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti