torstai 13. tammikuuta 2022

Monte Cristi

 

Hotellin vieressä oli bussiasema, josta pääsin Santiagoon (3€). Matkalla ohitettiin Puerto Platan kaupunki ja kaksi valtavaa risteilijää, joista toisen kannella oli jopa vesipuisto liukumäkineen. Olin lähtenyt liikkeelle 10.20 ja ajattelin olevani Monte Cristissä muutamassa tunnissa. Toisin kävi. Santiagoon pääsin parissa unnissa, mutta siellä olin ilmeisesti juuri missannut Monten bussin, sillä jouduin odottamaan 3.30 lähtevää bussia, joka oli vieläpä tunnin myöhässä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ottaa hitaampi bussi melkein Santiagoon asti ja vaihtaa risteyksessä Monten paikallisbussiin. 

Mormonia liikenteessä. Luulin tyyppien olevan menossa Haitiin, mutta kaksi minun bussiini tullutta jäi ennen minua ja kaksi Montessa. Dominikaaninen on jo käännytetty kristityksi, mutta ei tämä toki mormonivaltio ole. Haitissa on vielä vanha uskonto voimissaan. Tai siis se jonka orjat toivat Afrikasta, eli voodoo. Karibialla syntyneet jumalat eivät ole käsittääkseni säilyneet valloittajien kourissa missään, mikä on sääli. Suomessa sentään Kalevala on jäljellä, jonkinlaisena muistona lähialueella syntyneestä uskonnosta.

Bussin kyydissä tuli pimeää, mikä vähän jännitti. Vaikka maita on nähty, uudessa maassa olen aina aluksi huomattavan valppaana, varsinkin pimeässä ja bussin ikkunasta kaupungit näyttävät paljon pimeämmiltä, kuin ne oikeasti ovat. 

Kun sain rinkan selkään, kävelin hotellille, jonka olin löytänyt Google mapsistä. 

Pomo hotellin mies oli iloisen yllättynyt saapumisestani.

Olin jo ottamassa tämän huoneen ilmastoinnilla, kun huomasin seinässä olevan halvemman hinnan, joka osoittautui hinnaksi ilman ilmastointia (1000p, 15€). Jos se on mahdollista niin ehdottomasti ilman, en minä sitä käytä ja säästän 3 euroa. Huone oli sama, luovutin vain kaukosäätimen pois. Täällä on yöllä parikymmentä astetta lämmintä ja päivälläkin vain kolmekymmentä.

Illalla syömään mennessä tuli kuin tyhjästä hieno reissufiilis. Nyt ollaan oikeasti reissussa, eikä lomalla, kun turistirysä jäi taakse. 

Ruoan jälkeen menin kauppaan, jonka ovella oli vartija pumppuhaulikon kanssa, mikä on kai tällä saarella normaalia. Kaupan sisällä oli kuitenkin toinen työntekijä, joka keskusteli kiivaasti toisen työntekijän kanssa ja heilutteli samalla pumppuhaulikkoa. Ääni kyllä laski ja huitominen väheni, kun ukko näki minut, aseisiin olen tottunut, mutta tämä säväytti. Sosuassa aseita oli vain poliiseilla (rynnäkkökivääreitä), joiden läsnäolo oli hyvin vahva. Todennäköisesti kalliiden all inclusive resorttien ansiosta. Ei heitä katukuvassa näkynyt, mutta silloin tällöin melkoisessa kommandovarustuksessa menossa johonkin suuntaan autokolonnoina. 

Seuraavana aamuna heräsin jo puoli seitsemältä ja kävelin pari kilometriä Galleon divers sukelluskeskukseen, josta olin varannut kaksi sukellusta 85 dollarilla. 

Kun italialainen sukellusopettaja/opas saapui paikalle täsmällisesti puoli kasilta, hän ihmetteli missä muut ovat. Venäläisen pariskunnan pitäisi olla myös täällä. Odoteltiin tovi ja sitten mies totesi, että illalla on tainnut alkaa viina maistua. Hän voi viedä minut yksinkin sukeltamaan, muttei 10 mailin päähän minne oltiin menossa, vaan lähemmäs. Silloin firma jää edes omilleen. Nuo kohteet eivät kuitenkaan houkuttaneet, joten sanoin, että kokeillaan huomenna uudestaan. Tämä sopi. 

Italialainen kertoi, että alueelle on uponnut satoja isoja puuveneitä Kolumbuksen ajoilta lähtien. Alue on ollut myös merirosvojen tukikohta siirtomaa-aikaan. Nuo laivat ovat suurimmaksi osaksi lahonneet pois, mutta hiekan alla on säilyneitäkin hylkyjä. Perussukelluksillakin voi lähdä kanuunan kuulia ja kanuunoita meren pohjassa. He ovat avustaneet myös kansainvälistä tutkimusta. Se työ on kuitenkin ollut vielä pientä, tulevaisuudessa alueella voi olla suurempi arkeologinen asema. Muutama hylky on vuosia sitten tutkittu perusteellisesti jenkkien toimesta ja peitetty sitten takaisin hiekan alle.

Mies kertoi, että rantaan huuhtoutuu joskus jotain vanhaa ja tuolta alueelta edessämme löytyy kaikenlaista. Innostuin heti, voiko aluetta tutkia snorklaamalla? Mies kertoi, että toki, 250-500 metriä rannasta on 2 metriä syvä alue, joka soveltuu erinomaisesti snorklailuun. Mutta ainoastaan ennen yhtätoista, sitten tyyni meri alkaa elää ja virtauksiakin on. 

Tuli Gaudi mieleen. Tehtyäni pienen lenkin rannassa, lähdin takaisin keskustaan. Olin varannut pomolasta kaksi yötä, joten käytin loppupäivän Montessa pyörien.

Suolatehdas myytävänä. 100-vuotias perheyritys.
Dona Emilian kartano on päässyt ränsistymään. Tämä ylhäinen nainen esivalmistutti rakennuksen ranskassa ja laivasi sen sitten pystytettäväksi tänne 1895. 
Viereisessä puistossa on lisää ranskalaista arkkitehtuuria.
Kellotornin on suunnitellut herra Eiffel ja sekin on laivattu tänne 1895.
Dominikaanien kiikkutuoleja.
Aikainen lounaani kustansi 100p (1,5€)
ja myöhäinen 750p (11,5€). Toki tähän kuului myös passionhedelmämehu. Molemmat erinomaisia.
Välissä kävin Maximo Gomezin (1836-1905)  elämästä kertovassa museossa. Tämä nykyisessä Dominikaanisessa tasavallassa (silloin osa Haitia) syntynyt mies liittyi Espanjan armeijaan ja sai koulutusta myös Espanjassa. Hän palasi Espanjan armeijan riveissä lopulta Kuubaan, jossa vaihtoi puolta ja alkoi taistella Kuuban itsenäisyyden puolesta. Hän onkin Kuuban suurimpia itsenäisyyssankareita. Tämän luin myöhemmin suurimmaksi osaksi Wikipediasta.
Yllättävän paljon ymmärsin jo museossa, kun todella yrittävä ja selkeä opas yritti saada minut ymmärtämään museon sisältöä. Englantia hän ei osannut edes sitä vertaa, kuin minä espanjaa.

Koodi ja alkuperäistä salakirjoitusta. Siitä vain ratkaisemaan.
Pojat Corollaa rassaamassa
Tuunattu mönkijä.
Dominikaanisen ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on baseball.


2 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Kiitos blogista 🤗. Hienoa taas päästä matkallesi mukaan 😊.

Tuukka kirjoitti...

Mukava, että maistuu :D