Semenggoh - Orankikeskus

 

Olin tutkinut, että Semenggohin villieläinkeskus ei ole suojelun varjolla luotu eläintarha, vaan ihan oikea luonnonsuojeluprojekti, joten lähdettiin kokeilemaan onnea, josko näkisimme orangin. 

Heti portilla varoiteltiin, että kostealla kaudella viidakko on täynnä hedelmiä, joten orangit tulevat harvoin keskukselle syömään ja ellei tihkusade lopu, niin mahdollisuudet pienenevät entisestään. Joka tapauksessa oli kiva päästä pois kaupungista. 

Orangeille tarjotaan ruokaa 9-10.30 ja iltapäivällä 15-16. Keskus aukeaa molempina ajankohtina tuntia aiemmin. 

Oltiin tultu keskukseen vähän yli kahdeksan ja käveltiin tihkusateessa suoraan ruokinta-alueelle. Monet sivupolut oli suljettu.

Opittiin uutta. Same same but different. Josta tuli mieleen, että voisin opettaa teille kieliä. Same on indonesiaksi, malesiaksi ja suomeksi sama. Helppoa.

Ruokintapaikka. Väkeä alkoi valua paikalle potkapekoilla (jotain ne makso, ei kysytty hintaa), taidettiin olla ainoat jotka käveli, vaikka matka oli aika lyhyt. Vähän ennen yhdeksää puistonvartija ilmoitti, että nyt ei lähdetä pääruokintapaikalle tai millekkään muullekaan ruokintapaikalle, vaan lähtekää seuraamaan henkilökuntaa, pari orankia pitäisi olla lähistöllä.

Orankiperhe löytyi parkkipaikan laidalta.

Puistonvartija selitti orangeista ja heitteli niille banaaneja. Oltiin onnekkaita, sillä lähipäivinä orankeja ei ollut näkynyt ruokinta-aikaan. Pari urosta edellisenä iltana, kun alue oli jo suljettu vierailijoilta. 

Alue ei siis ole mitenkään aidattu, vaan orangit voivat lähteä syvemmälle viidakkoon niin halutessaan. Esimerkiksi useat koiraat katoavat viidakkoon, eikä niitä enää koskaan nähdä. Tähän keskus myös tähtää, kaikkien orankejen toivotaan villiytyvän täysin. 

Puistonvartijoilla ei ole lupaa koskea orankeihin mikä on todella hyvä asia, vaikka turhan lähelle mentiin mielestäni nytkin. Sumatran reissulla muistan skipanneeni Bukit Lawangin ja menneeni Ketambeen etsimään oikeasti villejä. BL:n turistialueella turistien sallitaan ottaa jopa kaverikuvia orankien kanssa. Tämä voi uhata koko villiä orankikantaa, sillä olemme perimältämme todella samankaltaisia ja orangit voivat saada tauteja ihmisiltä.

Kuvassa oleva Selina (s.2004) oli myöskin vuosia jossain ja palasi keskuksen alueelle vasta 2016 synnyttämään ensimmäisen poikansa. Joka on tuo kuvassa näkyvä nuori nimeltään Sem. Alle vuoden ikäisellä sylivauvalla ei ole vielä nimeä. Sem alkaa olla jo sen ikäinen, että se lähtee aivan pian omille teillensä. 

Selinan lähdettyä käveltiin vielä puistovartijan johdolla pääruokintapaikkaa katsomaan. Hän alkoi selittää, kuinka olemme onnekkaita, kun olemme nähneet jo kolme orankia ja koska ne ovat villejä (puolivillejä minun huomautus) keskus ei voi taata orankien näkemistä. Tätä jankattiin taas ja oli jankattu jo niin paljon, että tuli mieleen, että tuleekohan tänne todella ihmisiä kuin eläintarhaan ja vetävät itkupotkuraivarit jos eivät näe orankeja? Mies kertoi onneksi myös orangeista, esimerkiksi sen, että tällä hetkellä alueen alfa on saanut varteenotettavan haastajan ja valta voi vaihtua. Usein vanha alfa katoaa syrjäytettynä viidakkoon. Näitä johtouroksia nähdään hyvin harvoin ruokintapaikoilla, vaikka niiden tiedetäänkin olevan alueella. 

Tänne oltiin tultu Grabilla (5,5€/21km), jota on käytetty todella paljon. Takaisin kaupunkiin päästiin ilmaisella bussilla.