Siirrytäänpä välillä maallisiin menoihin. Majapaikkaamme vastapäätä oli Rubiah saari, jonka muistan olleen loistava snorklauspaikka.
Saarelle pääsi 10€ menopaluu. Paluuajan sai itse määrittää, me sovittiin kello viisi, eikä sen kummemmin kyselty kuskin numeroa.
Saaren etupuolella on oranssiksi rannaksi ristimämme Rubiahin pääranta. 99,9% turisteista jää tänne palveluiden
ja liskojen luokse. Vieläkin isompia nähtiin
polulla saaren toiselle puolelle, mutta niistä ei ehditty ottaa kuvaa.
Tämä jännä ötökkä sensijaan hengaili kuvattavana hyvän tovin.
Pienempi lisko.
Matka saaren läpi oli lyhyt, mutta puolessa välissä oli historiallinen paikka. Tämä 1920 perustettu karanteenikeskus on Indonesian ensimmäinen. Tänne majoitettiin Mekassa käyneet pyhiinvaeltajat.
Saaren toinen puoli oli melkoinen paratiisi. Ei ketään muita kuin me.
Riippumatolle löytyi oivallinen paikka. Täällä käytiin yhteensä kolme kertaa.
Iboihin alueella jätehuolto on parhaimmillaan tätä. Jätteet poltetaan pienissä nuotioissa eikä heitetä mereen.
Toisella kotimatkalla kysyttiin mitä maksaisi delfiiniretki, mitä oli miljoonahintaan mainostettu Olalassa. Sovittiin hinnaksi 600k, eli vajaa 40€. Sisältäen aikaisen delfiiniretken ja päivän Rubiahilla.
Aamu oli kaunis, sovittiin lähtö seiskaksi, delfiinit tykkää hyppiä aamuauringossa.
Venekuski kertoi, että vasta puol ysiltä oli näkynyt viime reissulla
Me oltiin kuitenkin onnekkaita ja bongattiin ekat jo ennen kasia. Tämän jälkeen laitoin kameran taskuun ja otin Inkan syliin veneen keulaan. Te ette nyt näe valtavaa parvea, joka me nähtiin puoli ysin aikaan, mutta parempi näin. Parven jälkeen sanottiin venemiehelle, että nyt ollaan tyytyväisiä, lähdetään Rubiahille aamiaiselle ja aamu-uinnille.
Kalastaja Rubiahin parhaalla ja suojellulla sukelluspaikalla. Ikävä lopettaa päivitys tähän, tulkaa sukeltamaan ja muutenkin viihtymään, jotta riutta säästyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti