Apo

Delffiinejä ja Valaita en päässyt bongaamaan, sillä satamassa ei ollut veneitä siihen tarkoitukseen. Paras aika on maaliskuulta syyskuulle, nyt nuo eläimet ovat kuulemma ympäri merta ja veneet korjattavana. Maaliskuun alusta lähtien annetaan bongaustakuu. Juttelin täällä erään tutun kanssa ajokortista. Hän ei ollut koskaan ajanut autolla, mutta ajokortti löytyi taskusta. Täällä vaaditaan vain kirjallinen koe. Siihenkin saa vastaukset rahalla, kuten hän oli hommannut, kun ei ensimmäisellä kerralla menny läpi (1500p), selittää paljon ajokulttuurista. Täällä on ollut melkein hankalaa sukkuloida liikenteessä, sillä autot jäävät joskus odottamaan. Esim. Thaimaassa on helpompi ennakoida, kun kaikki vain ajavat omaa nopeuttaan lähes välittämättä jalankulkioista.

Aposaaren vedenalainen maailma oli todella upea. Viimeisenä päivänä bongasin metrisen kilpikonnan ja uinkin sen perässä keskellä trooppisia kaloja (Nemoja oli paljon) ja värikkäitä koralleja, voin sanoa, että oli hieno kokemus. Näkyvyys oli n.10m luokkaa, jutellessani paikallisen miehen kanssa, hän pahoitteli, että näkyvyys on nyt melko heikko, parhaina aikoina se on 30-40m. Aposaari tuntui melko kalliilta, Dormi jossa ei ollut suihkua (pelkkä vesikaukalo) maksoi 300p. Resortin ravintolassa ateriat maksoivat 250p ja litran pullo vettäkin 45p. Pienestä paikallisten kylästä ei löytynyt varsinaista ravintolaa, mutta kysyessäni sitä kojusta (1l vettä 20p), nainen huusi naapurinsa paikalle, joka kokkasi minulle ison aterian 150 pesolla, tämän naisen tykönä kävinkin syömässä kaikki ateriani. Lukuunottamatta viimeisen päivän lounasta, sillä snorkkelin vuokrannut mies (100p/pv) kutsui minut kotiinsa syömään ja hänen äitinsä kokkasi herkullisen aterian punaisesta kalasta. Saarella oli ainoastaan generaattorisähköä 18-21.30, joten yhtenä iltana menin rannalle katsomaan tähtitaivasta valojen mentyä pois, upean näköistä, kun lähellä ei ole suurkaupunkejakaan. Negrosin vuorilla näytti olevan melkoinen kulotus käynnissä, epäilin liekkejä ensin metsäpaloksi, mutta paikallinen mies kertoi että siellä vain kulotetaan riisipeltoja.


Apolle menevää venettä piti odotella yli kaksi tuntia, mutta kyllä täällä kelpas odottaa...


Matkalla Apolle. Veneen omistaja oli käynyt ostamassa bambuja Mindanaolta isompaa venettä varten.


Aposaaren luonnonsuojeluprojekti on yksi Filippiinien onnistuneimmista.




Vene jolla matkasin takaisin Negrokselle, vene oli pieni ja aallot isoja, joten aika märkänä päästiin perille. Suomessa tällaisella paatilla tuskin saisi kuskata turisteja merellä, mutta me ollankin maakrapuja ja filippiinot yksi maailman kovimmista merenkulkukansoista.