Kanlaon tulivuori

Mt. Kanlaon on Nergosin korkein vuori. Viimeksi se purkautui 1996 ja edellisen kerran näytti elonmerkkejä syyskuussa, mutta hälytystaso pidettiin nollassa. Tämän vuoren takia oikeastaan tulin Negrosille.
http://en.wikipedia.org/wiki/Kanlaon

Saavuttuani Canlaon kaupunkiin, kyselin motokuskeilta halpaa hotellia ja sain kyydin 20 pesolla F&C guets houseen. Hotelli on melko uusi ja sain hyvän huoneen 300 pesolla. Motokuski kyseli tarvinko kyytiä myös turistitoimistolle, jossa kaikkien kansallispuistoon aikovien tulee rekisteröityä. Respan tyttö kertoi kysyessäni, että matkaa on ehkä minuutti kävellen, joten päätin kävellä.

Turistitoimistossa kyselin vaihtoehdoista ja päädyin 2 päivän ja yhden yön retkeen, toimiston nainen myös kertoi, että olin maksanut hyvän hinnan motokuskille, paikallisille hinta on toki 10p, mutta turisteilta kysytään usein 100-150p. Nainen soitti oppaalle, joka tulisi hotellilleni pian. Kun opas saapui sovimme, että maksan hänelle 1000p, kuskille joka vie lähtöpisteelle ja hakee seuraavana päivänä 500p ja makuupussin ja teltan vuokrasta 500p. Oppaan hinta kuulosti hyvältä, mutta kuskinpalkkio ja vuokrat kalliilta, päättelin kuitenkin, että samaan osoitteeseen rahat ovat menossa, joten 2000p kuulosti hyvältä. Seuraavaksi lähdimme ostamaan ruoat ja minulle vettä, opas piti ruokkia reissussa ja hän toimi kokkina. 500p kauppareissuun, jonka jälkeen menimme vielä kierrätykeskukseen ja ostimme tuulipuvun housut 130p:lla minulle. Vaatetta kannatti kuulemma ottaa, sillä huipulla lämpötila saattaa joskus tippua nollaan. Illalla kävin etsimässä myös sukkia, kaikki uudet olivat liian pieniä, joten päädyin taas kierrätyskeskukseen, josta sain 35 pesolla hyvät villasukat.

5.45 opas tuli motokuskin kanssa ja aloitimme retken, tie oli aivan hirveässä kunnossa ja kun kuski sammutti moton toistamiseen, päätti opas hypätä ohjaimiin, hänellä näyttikin olevan enemmän kokemusta ja pääsimme aloituspisteeseen. Myöhemmin kuulin, että opas toimii myös motokuskina ja moto oli itseasiassa hänen ja vuokralla tälle toiselle, kun hän ei itse aja. Viimeksi opas oli tehnyt oppaan hommia joulukuussa, turisteja on vähän ja toimisto jakaa hommat tasaisesti yli 30 oppaalle. Opas toimi myös jonkinlaisissa poliisin järjestyksenpitojoukoissa, hän ei kuitenkaan ollut poliisi vaan jotain sinne päin, alempaa tasoa. Näistä hommista tienaa 3000+ pesoa kuussa, mutta joka toinen päivä on vapaa, joten voi tehdä myös muita hommia, lisäksi homma on helppoa, kunhan ei ole rähisiöitä.


Matka vanhan kraaterin huipulle kesti n.5 tuntia liukasta polkua pitkin. Mutta kuten kuvasta näkee, kyllä kannatti. Uusi kraateri näkyy suoraan edessä, sinne piti kävellä vielä 2 tuntia lisää tuolta vasemman kautta.


Vanhan kraaterin huipulla pidimme lounastauon ja minä ihailin maisemia tunnin verran, opas näpytteli tekstiviestejä ruoan jälkeen, filippiinot lähettelevät kuulemma eniten tekstiviestejä maailmassa.


Kraaterin huipulle on pystytetty tämä risti niiden kahden turistin muistoksi, jotka eivät välittäneet siitä, että vuorelle kiipeäminen oli kielletty aktiivisuuden vuoksi, vaan lähtivät omin päin ja ilmeisesti kovassa sumussa kävelivät suoraan tämän kraaterireunan yli.


Vanha kraateri, edelliset kuvat on otettu tuolta korkeimmasta kohdasta.


Kuva uuden kraaterin syvyyteen, reunalla haisi rikki ja paikka oli todella vaikuttava, voi vain kuvitella miltä tämä paikka näyttää silloin kun vuori purkautuu.


On the edge.


Matkalla uudelta kraaterilta alas, leiripaikka sijaitsi tuossa vanhan kraaterin reunalla.



Komeat näkymät leiristä. Opas kertoi, että olin onnekas, sillä jotkut saattavat olla 3 päivääkin täällä ja kokoajan vuori on pilvien peitossa ja näkyvyys 10 metrin luokkaa. Nyt näitä maisemia kelpasi ihailla, ehkä hienoin paikka missä olen koskaan ollut tai ainakin hienoin paikka missä olen koskaan yöpynyt. Yöllä todellakin tuli kylmä, lämmintä oli vajaa 10 astetta ja kostea tuuli lisäsi purevuutta. Ellei lasketa kylmiä suihkuja, nyt oli ensimmäinen kerta koko reissun aikana, kun oli kylymä.


Kävelin katselemassa pilven peittämää ympäristöä, kun huomasin pienen sateenkaaren seuraavan pääni ympärillä, tälle ilmiölle ei ole mitään muuta selitystä, kuin että meitsi on pyhimys. (opaskin näytii olevan, sillä hän sanoi näkevänsä, että valoilmiö seuraa häntä.)


Laavan tekemiä uomia.


Matkalla alas pysähdyimme kuivuneella joella, jossa opas näytti nämä kasvot.




Riisipellon kyntöä.

Matka alas kesti n. 4 tuntia paljon kuivempaa ja helpompaa polkua pitkin, joka lähti leiripaikasta suoraan alaspäin. Tätä reittiä käyttävät molempiin suuntiin ne jotka piipahtavat vain päivän reissun vuorella.