Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 16. tammikuuta 2010

Retki viidakkoon

Aamulla heräsin aikaisin tarkoituksena kävellä 11km päässä sijaitsevalle viidakkomajalle. Kyseinen eläintentarkkailumaja on kauimpana asutuksesta, joten siellä on parhaat mahdollisuudet nähdä jopa isompiakin eläimiä, reitiksi valitsin sen vähemmän käytetyn. Kohtasin ensimmäisen ongelman muonitusta hankkiessani, kaupat aukesivat vasta yhdeksältä. Eväiden oston jälkeen ylitin joen ja kävin maksamassa yöpymisen majassa (5r). Melkein heti aloitettuani matkan repusta paukahti toinen olkaremmi poikki. Olin miettinyt rinkan mukaan ottamista, mutta se tuntui silloin liian isolta (75l). Korjattuani olkaremmin jatkoin matkaa mutta pian se napsahti uudestaan poikki, tässä vaiheessa luovutin ja lähdin järkevästi vaihtamaan rinkkaan. 9l vettä oli liikaa tavalliselle repulle. Koitin etsiä aikaisemmin vedenpuhdistustabletteja, mutta niitä täältä ei löydy. Puistonvartija sanoi, että majan vesi voi olla juotavaa, muttei mennyt takuuseen, joten en halunnut ottaa riskiä.

Kello oli varmaankin kymmenen, kun pääsin lopulta matkaan. Alkumatkasta polku oli todella hyvä ja viidakko upeaa. Vähitellen polku alkoi pienentyä ja pienien purojen yli ei enää ollut siltoja, samalla fiilis kasvoi sillä tunsin todella olevani keskellä viidakkoa. Tauolla huomasin jotain varpaitteni välissä, matohan se siellä. Repäsin sen irti samalla kun muistin, että nämä irtoavat parhaiten tupakan avulla. Tupakkaa ei ollut mutta sytkäri löytyi ja pääsin testaamaan teoriaa. Toinen mato irrotti otteensa parin sekunnin lämmityksen jälkeen ja alkoi kiemurrella. Luunappi osoittautui parhaaksi tavaksi hankkiutua madoista eroon irrotuksen jälkeen, jos sen koitti noukkia sormilla se nappasi samantien sormesta kiinni. Aloin tarkkailla enemmän maata ja huomasin matojen odottavan yleensä lehden päällä pystyssä ja ohi kävellessä ne nappasivat kenkään kiinni ja siirtyivät imemään. Jos polulle pysähtyi saattoi nähdä, kuinka mato lähti tulemaan kohti todella innokkaan mittarimadon tavoin.

Liskoja ja apinoita kummempia eläimiä en nähnyt, kasvillisuudessa oli kuitenkin enemmän kuin riittävästi nähtävää, lisänä metsästä kuuluneet kahahduksen ja eläinten huudot. Yhdessä vaiheessa kuulin kahahduksien sarjan, kuin joku olisi liikkunut todella nopeasti ja tämän jälkeen lintujen hätäistä huutoa, olisiko jokin kissapeto ollut asialla? n. 8km päästä polku alkoi käydä vaikeasti havaittavaksi aika-ajoin ja lopulta yhden puron jälkeen en löytänyt enää polkua vastarannalta. Kävin katsomassa useammasta kohdasta ja yritin etsiä polkua metsästä, mutta tuloksetta. Palasin jonkinmatkaa takaisin ja löysin T-risteyksen, lähdinkin kävelemään tätä polkua pitkin, mutta vajaan puolen tunnin päästä palasin takaisin samaan T-risteykseen. Ei auttanut muuta kuin luovuttaa ja lähteä kävelemään nopeasti takaisin, sillä kello oli jo yli kolme. Hämärässä seitsemän jälkeen saavuin lopulta takaisin Kuala Tahaniin. Kävin juttelemassa puistonvartioiden kanssa, jotka kyselivät paikkaa jossa olin hukannut polun ja aikoivat lähettää seuraavana päivänä jonkun tarkistamaan reitin. En ollut nähnyt koko päivänä ketään ja nyt on sadekauden/hiljaisen kauden loppu, joten harvemmin käytetty polku oli ilmeisesti kasvanut niin umpeen, ettei sitä näillä taidoilla enää havainnut. Näin olympialaisten lähestyessä päivän voi tiivistää sanoihin: Tavoitteeseen ei päästy, mutta reissu oli kiva ja kokemusta tuli lisää.


Jännännäkönen perhonen


Hieno hämähäkki


Viidakkomaisemaa


Puro


Välillä polku oli näinkin hyvä...


...Välillä oli esteitä...


...ja välillä polku oli kasvanut melko pahasti umpeen


Matojenpoistotauko. Näitä tuli otettua irti päivän aikana kymmenkunta. Ikävintä oli verenvuoto, sillä madot erittävät jotain hyytymisenestoainetta.

2 kommenttia:

Vesa kirjoitti...

Hienon näköstä kyllä. Tosin matoja mieluummin ottais ehkä vanhat kunnon lentävät verenimijät tai ainaki vaelluskengät :D

mutteri kirjoitti...

Aika huiman näköistä tuo viidakko.Vähän kyllä pelottavaakin, kissapedot voi haluta linturuokavalioonsa vaihtelua! Juuristo jännä, siihenhän olis helposti pykänny majan. Ehdotan haavoihin desinfioivaa ainettta ja jos on, niin kuusenpihkaa!!!