Masbate

Cajidiocan satamaan päästiin hienolla jeepneyllä.

Sateellakin näkee eteenpäin, kun aukaisee tuulilasin. Oltiin kuultu edellisenä päivänä ruokapaikan pitäjältä, että laiva Mandaoniin on iso.

Kaikki on suhteellista. Bangkan kyytiin oltiin juuri haalaamassa kanadalaisen miehen moottoripyörää. Viimeksi hän oli vuokrannut moottoripyörän kuukaudeksi, 30$/pv. Tämäkin oli ollut sen verran hinnakasta lystiä, että tällä 2,5kk reissulla hän oli ostanut moottoripyörän ja toivoi, että saa sen myytyä samalla rahalla reissun päätteeksi. Pyörän hän oli saanut omiin nimiinsä paikallisen jeesimiehen avustuksella muutamassa päivässä 150 eurolla. Hän kertoi, että itsekin tuon ruljanssin olisi voinut hoitaa ja paljon halvemmalla, mutta aikaa siinä olisi mennyt helposti toista kuukautta.

Matkustajia oli reilut kymmenen.

Paras paikka matkustaa on tietenkin katolla, venemiehillä oli siellä sänkykin. Vauvan kanssa ei katolle kuitenkaan viitsinyt mennä, joten suurin osa ajasta kului sisätiloissa. Vauva oli innoissaan merestä.

Muutaman tunnin matkan jälkeen oltiin perillä. Maihin saatiin nousta, kun kaikilta oli mitattu kuume. Paikallisille pidettiin korona-aiheinen luento ja englanniksi kerrottiin, että meiltä mitataan kuume koronaepidemian vuoksi.

Mandaonista päätettiin jatkaa suoraan Masbaten kaupunkiin. Kauan kyseltiin ympäri kylää, onko pakettiauto todella ainoa kulkuväline? Ei bussia ei jeepneytä? Ruokapaikan pitäjä oli vieraillut useasti Suomessa, sillä hän oli ollut vuoteen 2003 asti töissä risteilyaluksella, jonka reittiin kuului Suomi.

Mutta niin se vain oli, että jouduttiin olemaan kuin sillit purkissa tunteroinen. En ymmärrä näiden kyytien suosiota. Nopeampiahan nämä toki ovat, mutta epämukavia ja vaarallisempia, kuin muut vaihtoehdot. Tämä kuski oli onneksi rauhallinen. Rinkkojen takia maksettiin kolmesta paikasta.

Masbatessa majoituttiin 18€ perushuoneeseen, oma vessa, ilmastointi ja kaksi sänkyä (GV hotel).

Masbate ei ole mitenkään erityisen kaunis kaupunki, joten päätettiin olla täällä vain pari yötä.

Rodeofestareihinkin on vielä pari kuukautta. Tuolloin täällä on rodeon lisäksi muunmuassa rapukisoja ja kaupungin kaunein neito kruunataan miss ravuksi.

Kasvollista ruokaa. Ostin iltapalaksi puoli kiloa (3,5€), oikein maistuvaa. Täällä mainostetaan paljon, että syökää sikaa, tuette paikallista taloutta.

Vauvan suosikkiruokapaikka on mukana pillittömässä kamppanjassa. Mikään ei ole maistunut yhtä hyvin, kuin euron possumunariisi. Näistä pikaruokaloista löytyy syöttötuoleja, mikä helpottaa ruokailua huomattavasti. Muutaman kerran ollaan käyty Chowkingissä, muutaman kerran mäkkärissä ja muutaman kerran Jollibeessa. Hotellimme vieressä on mäkkäri, josta saatiin aamukahvit ja siinä sivussa aamiainen, täällä mäkkäristäkin saa riisiä.

Ei näkynyt leluaterioita, vaan lelut sai ostaa erikseen.

Sunnuntaina ja vaikka oli sunnuntai, lähdettiin käymään pienellä Buntodin saarella Masbaten edustalla. Kyydit ja pääsymaksut yhteensä 16€.

Saari oli erittäin kaunis eikä edes tupaten täynnä. Paikalliset eivät myöskään olleet pahasti kännissä eivätkä soittaneet täysillä musiikkia, kuten olen joistain ranta-arvosteluista lukenut. Viikolla täällä saa todennäköisesti olla lähes yksin.

Snorklaamassa kävin tietenkin. Ranta oli matala ja kauan sai uida korallialueelle.

Näitä long-beaked coralfishejä en ole ennen nähnyt.

Sydänkoralleja, en muista milloin olisin törmännyt viimeksi. Alue oli kaloiltaan ja koralleiltaan hieman erilainen kuin edelliset paikat. Näkyvyys ei ollut kummoinen ja muuten paikka hävisi edellisille, mutta erilaisuudesta iso plussa.

Meritähdetkin olivat erilaisia.

Valtavaa kalaparvea lähes säikähdin. Kierrettyäni saaren toiselle puolelle totesin, että siellä korallit ovat vielä kauempana. Lähdinkin uimaan takaisin rantaan. Reilussa polvivedessä näin kuinka metrin mittainen black tip reef shark ui editseni. Kun näin hain kolmannen kerran melko läheltä alkoi jo vähän jännittää. Kiertääkö se minua? Kun olin jo alle polvivedessä nousin pystyyn ja päätin kävellä loppumatkan.

Tuolloin näin, että takanani oli peräti kolme haita, evät hienosti veden pinnan yläpuolella. Nämä ovatkin matalien paikkojen haita ja sen takia joskus näykkäävät ihmisiä. Lähinnä niitä jotka kävelevät, kun jalka näyttää niin pieneltä ja luulevat saaliiksi. Näin luin myöhemmin. Yleensä nämä ovat pelokkaita ja säntäävät karkuun, ensimmäinen kerta kun näen niiden jopa seuraavan minua. Erityisjännä snorklauskerta.