Hylkyjä ja merihevosia

Viimeisenä sukelluspäivänä ei menty enää pohjoiseen, vaan ensimmäinen sukellus oli Vallettan satamassa. Tänne on uponnut brittien HMS Maori, joka oli upottamassa natsien legendaarista Bismarck taistelulaivaa. Maorin taas upotti natsien lentokone 12.2.1942.

Tällä sukelluksella piti laskea yleisimpiä kaloja, sillä kyseessä oli AWARE kalantunnistusharjoitus, muuta ei sitten opeteltukkaan, nämä lättänäfisut olivat yleisimpiä erikoisempia fisuja.

Maori oli osittain uponnut hiekkaan ja huonossa kunnossa, historian tietäminen teki hylystä mielenkiintoisen.

Toolista sain hyvän kuvan.

Paluumatkalla hylyltä sukellusopettaja bongasi merihevospariskunnan, näitä olen halunnut nähdä jo pitkään! Kuva olisi huomattavasti parempi, jos olisin voinut käyttää salamaa, mutta näitä kuvatessa sitä ei saa käyttää. Merihevonen voi säikähtää välähdystä ja karistaa elintärkeät mikrobit pinnaltaan, joka voi johtaa merihevosen kuolemaan.

Viimeinen sukellus oli täällä maltan etelä-rannikolla, kohteena Um El Faroud hylky. Ollessaan kuivatelakalla huollossa 1995, tämän libyalaisen öljytankkerin konehuoneessa tapahtui räjähdys, joka tappoi yhdeksän työmiestä. Laiva tuhoutui sen verran pahasti, ettei sitä enää kannattanut korjata ja se päätettiin upottaa sukelluskohteeksi 1998.

Taas mentiin käytävää pitkin.

Selfie

Hylky oli ehkäpä hienoin näkemistäni täällä, iso ja hyvässä kunnossa.

Muistolaatta hylyssä.

Lähdössä pois, tämäkin hylky oli 30 metrissä, joten aikarajat tulivat vastaan, tällä kertaa mukana oli hollantilainen kaveri.

Paluumatkalla käytiin vielä vilkaisemassa tätä vanhaa sukelluskypäräpatsasta.

Portaat pinnalle, tähän päättyvät sukelluskertomukset tällä kertaa, mukavaa oli.