Bushehr

Matkaa oli 5-6 tuntia mutta maisemat olivat taas nätit, vähän tuli nukuttuakin.

Loppumatkasta näkyi kovasti kameleita.

Linja-autoasemalla otin jaetun taksin keskustaan ja aloin etsiä yöpaikkaa, pian minulle nevottiinkin Hafez majatalo, josta kävin kysymässä hinnan, respan tyypit eivät olleet mitenkään erityisen miellyttäviä ja hinta oli 14kT, joten jatkoin matkaa, yhdestä paremmasta hotellista kävin kysymässä hintaa ja se oli 60kT, Pars hotellissa hinta oli 15kT, joten palasinkin lopulta Hafezille ja viilasin hinnan 13k tomaniin.

Suihkun jälkeen kävin ostamassa rieskaa ja tuorejuustoa ja lähdin katsomaan Persianlahtea, joka oli ollut syy tulla tänne.

Matkalla rantaan näin Ikean...

Aurinko laskee Persianlahteen, tuoretta rieskaa ja juustoa, ihan hyvä tapa päättää päivä...

Ikävä kyllä päivä ei päättynyt tähän hyvään hetkeen vaan hotellille päästyäni ja kun olin menossa nukkumaan, huomasin, että sängyissä juoksentelee luteita. Nyt löysin rajani yöpymisen tasossa, melkein kaikki käy, mutta luteiden kanssa en ala sänkyäni jakamaan, sanoinkin tästä respan äijälle, joka myrkytti sängyt suihkepullossa olevalla aineella ja lähti takaisin respaan. Odottelin hetken ja kävin sanomassa, että missä minun pitäisi nukkua, mies näytti, että pane rupeli päälle, kyllä myrkyt häviävät. Lakanat olivat kosteina myrkystä, joka haisi voimakkaasti, mutta silti luteita edelleen juoksenteli, kävin sanomassa, että enkö voisi vaihtaa huonetta, kello oli 12, joten en halunnut alkaa vaihtaa hotellia ja ehkä heiltä löytyy ludevapaa huone tai sitten sellainen, mihin voin ripustaa riippumaton. Mutta ei, mies vain kävi myrkyttämässä lisää. Sanoin, etten nuku tuossa huoneessa, onko hänellä toista huonetta, ei onnistunut, mutta mies tarjosi vaihtoehdoksi häipyä, näytin, että silloin saan tietenkin rahat takaisin? Tämä sopi, joten häivyin, mies vielä pyysi antamaan hänelle hieman huoneesta palauttamistaan rahoista mutta kieltäydyin, sillä en ollut mielissäni, että jouduin lähtemään keskiyön jälkeen rinkan kanssa kävelemään pitkin tyhjiä katuja. Kolisteltuani hetken Pars hotellin ovea väsynyt mutta ystävällinen mies tuli avaamaan ja sain häneltä ilmastoidun ja ihan hyvän huoneen 15k tomanilla ja mikä parasta tämä paikka oli ludevapaa. Seuraavana päivänä tein hieman bisnestä, kun mies kysyi voinko vaihtaa 8€ edestä kolikoita rialeiksi 10k kurssilla, tämä tietenkin sopi, sillä pian olen Suomessa, vaikkakaan siellä parin euron voitto ei olekkaan enää juuri mitään, hintashokki taas edessä... Hän myös antoi minulle pari Khanin aikaista kolikkoa.

Seuraavana päivänä kiertelin enemmän kaupungilla, ei mikään kaunis, mutta aika normaali pieni kaupunki. Muutamia venäläisiä näkyi liikenteessä ja minuakin veikkailtiin venäläiseksi, sillä turisteja on täällä vähän, mutta venäläiset ovat rakentamassa Iranin kiisteltyä ydinvoimalaa, joka sijaitsee reilun 15km päässä kaupungista, en lähtenyt katsomaan, sillä varsinkin kameran kanssa heiluminen sillä alueella voisi pidentää Iranin matkaa vähemmän ystävällisissä merkeissä.

Britannian lähetystö on hieman rapistunut vuoden 1951 jälkeen, jolloin Mossadegh potkaisi rosvot pois maasta ja lähetystö jäi tyhjilleen, rosvot ikävä kyllä palasivat pian, mutteivat enää miehittäneet tätä lähetystöä.

Bushehrin uimaranta, kävin itsekkin uimassa, vesi oli hyvin lämmintä. Enpä olis vuosi sitten uskonut uivani Persianlahdessa, joka oli tuttu lähinnä sotauutisista. Suurin osa uijista oli miehiä, joilla oli vain shortsit, kuten itsellänikin. Muutaman naisenkin näin uimassa, he olivat pukeutuneet kokovartalohiuksetpeittavään pukuun, ei oo kovin tasapuolista. Ehkä se on, kuten afgaaniystäväni sanoi, "naiset ovat paljon kauniimpia, kuin miehet, joten heidän kauneuttaan täytyy suojella", minun korvaani tuo kuulostaa kyllä yhtä pöljältä, kuin vastaava suomalainen sanonta, kellä onni on se onnen kätkeköön.

Ihan komia liikenneympyrä

Oli perjantaipäivä, joten kuten aina perjantaisin kadut olivat päivällä hyvin autiot ja kaupat kiinni, mutta illalla väkeä kokoontui paljon rantaan, osa ui ja monet istuivat nurmikolle levitetyillä matoilla piknikillä.

Jotkut hurjapäät ottivat pitkin aaltoja kiemurtelevan ja pomppivan kyydin pikaveneellä, itelläkin oli tarkoitus, mutten seuraavana päivänä ehtinytkään, kuten oli tarkoitus.

Auringonlasku oli taas hieno

Lauantaina herätessäni huomasin, että kadut ovat jälleen tyhjät, aivan kuten perjantaina. Kestikin hetken ennenkuin löysin bussiyhtiön lipputoimiston ja sain ostettua lipun Teheraniin (18kT, arvioitu matka-aika 17 tuntia.). Tämän jälkeen kysyin eräältä mieheltä, onko nyt jokin juhlapäivä, hän sanoi, että on, kysyin, että mikä? Vastauksesta ymmärsin, että jokin islamilainen juhlapäivä, ketä kiinnostaa. Myöhemmin tarkistin opaskirjasta, että kyseessä on Fatiman, eli Mohammadin tyttären kuolinpäivä, eli suht tärkeä pyhä. Tämä vastaus kuvastaakin hyvin sitä, kuinka paljon Iranin kansa ja Iranin johto poikkeavat toisistaan. Veikkaankin, että sinä päivänä kun valta vaihtuu, jos se vaihtuu vallankumouksen merkeissä, kuten monissa arabimaissa tällä hetkellä, islam tulee menettämään asemaa, tietenkin sen takia, että kansa ei ole niin uskossa, kuin päättäjät tällä hetkellä ja koska vallan vaihduttua islam edustaa varmasti joissain määrin vanhaa hallintoa, jonka tiukoista säännöistä suuri osa tavallisesta kansasta ei pidä.

Ennen linja-autoasemalle lähtöä kävin vielä kävelemässä rantabulevardilla, hieno paikka ja merituuli vilvoitti mukavasti, täällä on selkeästi kuumempi, kuin muissa kaupungeissa missä olen Iranissa vieraillut.

(Tuukka on jo Turkissa mutta Siina hoitaa velvollisuutensa loppuun.)