Chengdu-Cebu

Upea musiikin tahtiin sykkivä suihkulähde, vähän hienomman toimistotalon edessä.

Tässä leipomossa oli iltapäivästä niin valtavat jonot, että kun ne vähenivät illalla, käytiin mekin uteliaina jonottamaan. Ihan jonojen arvoinen paikka, paljon peruskeksiä parempi. Tämä oli Wenshu temppelin lähellä. Temppelillä syötiin loistava vegehotpotbuffetti 8€/aikuinen, jos menette, niin kannattaa mennä ajoissa. Aukesi viideltä ja me saatiin hyvin syödä, mutta puol seiskalta alko jo kulhot näyttää tyhjiltä. Lisää ruokaa tuotiin aika laiskasti.

Tässä kun palataan lentokentälle, niin muistuu mieleen Helsinki. Check inissä virkailija kysyi ensin jatkolentoa Kiinasta. Jonkin aikaa tutkittuaan paluulentoa Filippiineiltä, näytin jatkolennon Taiwaniin, nainen kysyi paluulentoa Taiwanista, sanoin jatkavamme Japaniin, tällöin virkailija alkoi nauraa ja kysely riitti.

Kiinasta päästiin lähtemään hyvin sujuvasti. Vauvakaan ei joutunut vaikeuksiin, vaikka isä vähän mokasi. Hotellilla annoin vain meidän aikuisten passit, kuten aiemminkin. Kiinassa tieto menee kuitenkin myös viranomaisille, sillä turistien pitää rekisteröityä ja hotellit hoitavat tämän. Hotellille olikin poliisilaitokselta soitettu tämän puuttuvan rekisteröinnin takia. Olimme vauvan kanssa jättäneet Minnan päiväunille ja lähteneet kahville, kun vauhko respan nainen oli tullut kyselemään uniselta Minnalta kääntölaitteen kanssa vauvan passia, joka oli tietenkin minulla taskussa... Passi olisi heti saatava, tai poliisi tulee. Minna selitti, että miehellä on passit ja tulee parin tunnin päästä, pitkien keskustelujen jälkeen tämä kelpasi. Käännöslaite oli todella hyvä, pidemmälle Kiinan matkalle hankkisin ehdottomasti sellaisen. Ilme oli huojentunut, kun kiikutin alle tuntia myöhemmin passin kopioitavaksi respaan. Tätä sattuu, mieleen muistui Sanana.

Lennolla on tärkeää muistaa nesteytys. Xiamen airilla vauvallekkin tarjoiltiin ateria ja vesipullo. Samaa toki kuin meillekkin, joten isä sai 1,5 kertaisen aterian.

Tropiikki, edellisestä kerrasta onkin jo kaksi vuotta. Jenkkilän etelärajaa ei lasketa.

Filippiinien rajatarkastuksessa kysyttiin kuinka kauan aiomme olla maassa. Näytin (muuttokelpoista) Airasian lippua ja sanoin 21. Rajaviranomainen (vanhempi herrasmies) katsoi minua ja kysyi olenko hullu? Vastasin hämilläni, että en ole. Hän jatkoi, että filippiiniläiset ovat sivistynyttä kansaa ja hän kysyi sivistyneesti kauanko aiomme olla? Pahoittelin ja vastasin pitemmällä lauseella. Kiina... Pitää muistaa, että Filippiineillä puhutaan ja ymmärretään englantia ihan kokonaisin lausein...

Lentokentältä ostettiin molemmille kännyliittymät. Minnalle 2gb ja Minulle 21gb (30vrk). Minnan liittymälle tuli hintaa 6€ ja minun liittymälle 20€. (NFL playoffit ja matkanjärjestäjän hommat)

Cebun kentältä otettiin vajaan kympin maksanut mittaritaksi hotellille (Anika suites, suositellaan 25€/yö).

Cebu oli meluisa ja ruuhkainen, eli juuri sitä mitä oltiin odotettukin.

Espanjalaisten linnoituksella. Cebu oli se paikka mistä valloitus alkoi. Auringonvarjoille joskus naureskellut, mutta vauvan kans ostettiin sellainen heti. Ikääntyminen tuo ymmärrystä.

Liekkö katuneet rauhan tekoa? Toisaalta espanjalaiset taisivat olla aika ylivoimaisia, tai muut eurooppalaiset valloittajat kuitenkin lopulta, paljoa ei ollut voitettavissa raakalaisten käsissä.

Erilaisia joulukuusia.

Käynti Filippiineillä käymättä Jollibeessä, olisi kuin käynti jenkeissä käymättä McDonaldissa.

Eli kovin paljon ei menettäis (3€).

Vanha kunnon Singer 200€