Dar es Salaam

 

Dariin piti palata muutamaa päivää ennen Suomeen paluuta. Syynä oli koronatesti. Vaikka Suomeen pääsee ilman minkäänlaista testaamista, ajattelin silti testauttaa itseni vastuullisen matkaajan tavoin. Testin voi tehdä Darin lisäksi ainakin Arushassa, Sansibarilla ja kai muissakin kaupungeissa. Tansaniassa testejä tutkii kuitenkin ainoastaan valtion laboratorio Dar Es Salaamissa. Olen lukenut epäilyjä, että Tansaniassa positiivisen tuloksen saaminen on lähes mahdotonta. Minulla oli 20 tunnin vaihto Istanbulissa, joten olin päättänyt tehdä luotettavan testin siellä. Turkkiin ei kuitenkaan virallisesti pääse ilman alle 72 tuntia vanhaa negatiivista koronatestiä ja testauspaikka on kansainvälisen alueen ulkopuolella. Piti siis käydä testissä myös Tansaniassa. 

Testipäivä piti varata etukäteen netistä ja maksaa NMB:n konttorissa, tein tämän jo Bagamoyossa. Hintaa testillä oli sata dollaria. Valitsin näytteenottosairaalaksi Upanga Muhimbli National Hospitalin. Sijainnin ja hyvän arvostelun perusteella. Suurin osa turisteista ja yläluokasta käynee yksityisillä klinikoilla, joten niissä tuntui mapsin arvostelujen perusteella olevan jonoa.

Sairaala löytyi tuktukilla helposti, mutta kävellessäni ympäri kompleksia mietin, että mitenhän ihmeessä tulen löytämään testauspaikan. Vartijat eivät puhuneet englantia, mutta hoitajien ohjeilla suunnistin ensiapuun, siellä vippiin ja lopulta löysin oven jossa luki travel covid test. Testiin pääsin lähes suoraan täytettyäni lomakkeen. Testitikkua pyöräytettiin ensin suussa ja tämän jälkeen muutaman sentin syvyydessä nenässä. Tieto negatiivisesta tuloksesta tuli reilu vuorokausi myöhemmin sähköpostilla todistuksen kera. Tulostuspalveluja löytyi keskustasta runsaasti, joten tulostimen löytäminen ei tuottanut ongelmia. 

Keskustan pilvenpiirtäjiä

Vodacomin pääkonttori. Firman mobiilinettiyhteys on toiminut loistavasti. Kaikista kaupungeista on löytynyt 4g ja tienpäällä olen huomannut, että jopa useimmissa kylissä toimii 4g. 

Suomessa ei taida päästä elokuviin, joten kävin katsomassa 3D:nä Monster Hunterin. Visuaalisesti ihan hieno, mutta muuten aika keskinkertainen. 

Slipwayn aidattu turistialue. Tuntui keinotekoiselta ja kahvi oli kitkerää. En ole muutenkaan näiden tavalliselta kansalta suljettujen paikkojen ystävä. Kojukujalta löysin Kigoman alueelta tuodun komean, vanhan afrikkalaisen maskin muutamalla kympillä. Turistikaupoissa on tällä hetkellä ostajan markkinat. 

Tämä upea maalaus maksoi vain 40 euroa. 

Slipwayn uimaranta ja huvipursisatama. Snorkalaajiakin oli, vaikka luulen, ettei tuolla ollut kovin paljoa nähtävää. 

Kariakoo market. Olin shoppaillut sen verran paljon, että tarvitsin uuden repun, rinkan tai matkalaukun, jotta saan kaiken Suomeen. Olin ajatellut, että löydän täältä edullisen käytetyn helposti. Väenpaljous oli kuitenkin niin runsas, ettei täältä löytynyt helposti yhtään mitään... Viikonloppuna luovutinkin lähes heti, mutta seuraavana arkipäivänä löysin lopulta kauppiaan jolla oli käytettyjä rinkkoja ja ostin sellaisen vajaalla kahdellakymmenellä eurolla. Tinkiminen ei juurikaan toiminut. Koitin sanoa, että nämä käytetythän maksavat lähes saman mitä uudet.. Kauppias totesi, että merkkituotteet ovat käytettynäkin parempia, kuin uudet kiinalaiset. Oli pakko myöntää, että olen samaa mieltä. 

Joku oli käynyt patjaostoksilla.

Obaman isä on Keniasta, mutta täälläkin rantatie on nimetty hänen mukaansa. 

Kalasatama oli mielenkiintoinen, iso ja hajuisa. Kuva läheisestä lauttarannasta.

Pitkä tumma ja komea.

Coco beach oli erittäin suosittu sunnuntaina.

Syömässä kävin rannan päässä olevassa ravintolassa. Kuuden euron fisu.