torstai 11. maaliskuuta 2021

Päälikkö Mkwawa

 

Seuraavana päivänä ajelin minibussilla kymmenen kilometrin päässä olevaan Kalengan kylään ja Mkwawa museoon.

Paikka on kuuluisa päälikkö Mkwawan linnoituksesta. Mkwawa oli sotaisa päälikkö joka syntyi vuonna 1855. Kuuluisaksi hän tuli 1891 lyötyään tai oikeastaan tuhottuaan tänne hyökänneen hyvin varustellun saksalaisen pataljoonan lähinnä veitsin ja keihäin. Suurimmaksi osaksi saksalaiset joukot olivat siirtomaa-ajan tapaan värvättyjä afrikkalaisia ja lähinnä komentajat olivat saksalaisia. 

Kolme vuotta myöhemmin saksalaiset palasivat. Tiedusteluapua he saivat muilta alueen pääliköiltä, jotka eivät olleet mielissään Mkwawan turhan suureksi kasvaneesta vallasta ja voimasta. Nyt saksalaiset siis osasivat varustautua oikein ja he raahasivatkin suuret tykit läheisen kukkulan päälle. Vaikka linnoitus oli hyvin varusteltu, ei se kestänyt päivien pommitusta ja hehejen oli Mkwawan johdolla paettava. Tästä alkoi sissisota. 

Saksalaiset hirttivät hehejä saadakseen tietää päälikön olinpaikan. Aluksi Mkwawalla oli erittäin vahva tuki, mutta vuosien varrella se rapistui. Mkwawa joutui ahtaalle ja joutui lähinnä piilottelemaan muutaman miehen kanssa. Hirttäjäiset jatkuivat ja hehet alkoivat tulla epätoivoisiksi. Toivoa ei enää ollut ja yksi mies lopulta kavalsi Mkwawan. 

Kun Mkwawa sai tietää 1898 pelin olevan menetetty, hän komensi henkivartijansa asioille. Yksi hakemaan lihaa, yhden hakemaan puita ja yhden hakemaan vettä. Ajatuksena Mkwawalla oli tappaa itsensä, hän ei aikonut antaa saksalaisille sitä iloa, että jäisi vangiksi. Yksi sotilaista palasi kuitenkin hyvin pian, sillä kaivo oli ollut lähellä. Mkwawa päätyi ampumaan ensin sotilaan ja sitten itsensä.

Tuolla alemmalla kiväärillä.

Kun saksalaiset löysivät ruumiin, he leikkasivat pään irti ja kiersivät kylästä toiseen kyselemässä, onko tämä Mkwawa, sillä he eivät tienneet miltä hän näytti. Saatuaan varmistuksen, he lähettivät kallon voitonmerkiksi Saksaan.

Kallo pölyttyi saksalaisessa museossa lähes unohdettuna vuoteen 1954 saakka. Tanganyikassa ja varsinkaan hehejen keskuudessa Mkwawa ei ollut unohtunut, vaan kohonnut kansallissankariksi. Britit lupasivatkin palauttaa kallon kiitokseksi liittolaisuudesta. 
Kalloa ei kuitenkaan haudattu muun ruumiin kanssa, vaan se tuotiin tänne museoon näyttävin menoin.

Luodin ulostuloaukko näkyy selkeästi, ilmeisesti siitä kallo onkin tunnistettu saksalaisen museon kallokokoelmasta.
Mkwawa oli arabiaa kirjoittava muslimi, eli päälikön sijaan pitäisi ehkä käyttää sanaa sulttaani.
Tänne on haudattu Mkwawan jälkeistä suoraa sukulinjaa, pääliköitä. Kuuluisin miehistä on Mkwawan pojanpoika, joka oli päälikkö, parlementaarikko ja Tansanian parlamentin ensimmäinen puhemies. 
Nykyään alueen päälikkö on tuo vasemman reunan poika. Vallan tasosta minulla ei ole käsitystä, mutta ainakin miehellä on iso talo lähellä Iringan keskustaa. Suora sukulinja on hallinnut aluetta jo ainakin parisataa vuotta,

Mkwawalla oli enemmän vaimoja, kuin koraani antaa luvan. Mustasukkainen hän oli silti. Tämä taikavaasi kertoi, että kaksi vaimoista oli ollut uskottomia päälikölle. Mkwawa leikkasi naisilta korvat rangaistukseksi. Toivottavasti jotain muitakin todisteita oli. Julmaa joka tapauksessa.


Museo oli mielenkiintoinen, kuten myös tie sinne.
Päätien varressa ei näyttänyt siltä, että minibussi olisi ihan heti lähdössä, joten maksoin 2,5€ mopomiehelle, että hän heittää minut takaisin Iringaan.

Ei kommentteja: