Suvarnabhumin lentokentta

Torstaina tulin laivalla Chumphoniin. Oli mielenkiintoista odottaa lippuun sisaltynytta bussikyytia kaupunkiin tunti satamassa. Syy tahan oli laivayhtion ravintola/kauppa, eihan turisteja heti kannata vieda alueelta pois, jossa heilla on monopoli, vaikka bussi odotti jo valmiiksi pihalla. Kaupungissa otin huoneen Farang baarista (150b). Baaria piti britti, joka kertoi ostaneensa baarin, koska nyt juominen tulee huomattavasti halvemmaksi.Repusta hajosi Taolla vetoketju, joten kavin ostamassa nyt uuden ja ottamassa 10 kopiota passista, silla niita pitaa kuulemma jaella suht ahkerasti Myanmarissa. Illalla menin kaymaan yhdella ennen nukkumaan menoa, mutta paikalle saapui lontoolainen aija, joka tarjoili jekkushotteja siihen malliin, etta ilta venahti aamuyohon. Perjantaina kavin parturissa ja sain samalla elamani ensimmaisen paahieronnan. Baarin omistajalta kysaisin miten busseja menee Bangkokkiin, jolloin han vaitti, etta ainoastaan 9.30 ja 21.30. Kokemukseni sanoi kuitenkin vahvasti, etta provinssin paakaupungista Bangkokkiin taytyy menna enemman busseja, joten otin riskin ja menin linja-autoasemalle vahan ennen kahtatoista lauantaina, kahdeltatoista lahtikin bussi. Bangkokissa olin seitseman aikoihin. Kavin syomassa ja ostamassa uudet kuulokkeet hajonneiden tilalle, ennenkuin etsin bussin lentokentalle (33b). Kymmenen aikoihin alkoi pitka odotus, jota kulutan nytkin kirjoittamalla tata, lento lahtee vasta seitsemalta aamulla. Tuossa vieressa torkkuu pari lentokentan vartijaa. Koko selasta on alkanut lahtea nahka, mutta kayttavathan naisetkin semmosia kuorinta voiteita, joten kauneuden hoitoahan taa vain on. (Tunnin wifi kortti olisi maksanut 250b, joten laitoin taman nettiin vasta nyt.)


Rankka duuni