Junani numero oli 35 ja aikataulun mukainen lähtöaika 04.45, joten lähdin etsimään aamiaista. Varsinainen matka meni hyvin, rajalle asti torkuin lakanoiden välissä. Rajalla sain taas todeta ettei maailma ole hirveän tasa-arvoinen paikka. Passintarkastuksessa edelläni oli hyvin pukeutunut todennäköisesti intialainen liikemies. Hänen passinsa syynättiin 2 virkailijan toimesta kopissa ja käytiin vielä tarkistuttamassa jossain muualla. Tämän jälkeen mieheltä tivattiin ilmeisesti lentolippu pois maasta ja käskettiin todistaa, että valuutta löytyy riittävästi. Saatuaan passin takaisin mies ohjattiin vielä tullitarkastukseen, joka näytti olevan aktiivisella päällä. Minun antaessa passin virkailija vain totesi eurooppalaiseksi, pam pam leimat passiin ja welcome. Junassa kaikki sängyt oli koottu istuimiksi, joten rajalta Butterworthiin oli hieman epämiellyttävämpää torkkua, seuraavalla kerralla menen bussilla.
Georgetownin satamassa juttelin hetken pariskunnan kanssa, joka tuli kyselemään minulta bussiaikatauluja. He kauhistelivat junan hintaa, sillä he itse olivat tulleet Surat Thanista minibussilla yhteensä 1000b hintaan. Tämän jälkeen suuntasin Chinatowniin, josta löysinkin nukkumakopin 25 ringgitillä. illalla nukahdin aikaisin ja heräsin vasta 14 tuntia myöhemmin. Vaihdoin aamulla halvempaan paikkaan, jossa on jopa ikkuna (16r). Todennäköisesti vaihdan huomenna taas, sillä huomasin, että huoneesta ei löydy pistorasiaa. Päivällä tein kävelylenkin ympäri kaupunkia ja kohta suuntaan uudenvuodenjuhliin Bulevardille. Hyvää uuttavuotta!
Georgetown
Mäkkäri josta ei saa hampurilaisia
Kuja jolla WO cafe and guesthouse sijaitsee (nykyinen majapaikkani).
Malay hääpari
Francis Lightin patsas hänen perustamassaan linnoituksessa, joka toimii nykyään museona.
Maailman ainoa rautatieasema, jolla ei ole rautatietä...
Pysyy paikat siistinä
Little India
(1€=5r)
3 kommenttia:
Onnittelut, selvisit läpi Syvän Etelän! Mitenhän siellä näkyy brittien varsin tuore valtakausi, suhtautuuko kansalaiset jotenkin tunnepitosesti suuntaan tai toiseen. Suomihan on siitä hyvä maa, ettei siellä varmaan tiedetä kuin F1-kuskit ja nehän nyt on sankareita (maailma ei todellakaan ole oikeudenmukainen!). Oikein Onnellista Vuotta 2010! Ja jätteet taskuun roskikselle asti.
Enhän mää oikeastaan edes mennyt syvän etelä läpi. Eilen juttelin hollantilaisten kanssa ja ne tiesi Suomesta tuoreimman ammuskelijan. Viimeksi Suomi taisi olla kansaninvälisissä uutisissa kouluammuskelujen aikaan... Koittakaahan pärjätä.
On kyllä sielä kadut erilaisia ko Bangkokissa. Miksei sielä oo sitä rautatietä?
Lähetä kommentti