Noitatunturin valloitus

Pyhän korkeimmalle huipulle, eli noitatunturille kiipeäminen alkoi laskettelurinteiden vieressä olleen hotellin pihalta. Noitatunturi tunnettiin ennen nimellä Seitatunturi, sillä paikka on saamelaisille pyhä palvontapaikka, eli seita.

Alkumatka oli helppoa tallustusta. Pakkanen ei ollut vielä puraissut ruskaa täyteen loistoon alarinteillä (16.9.2017). Muutama poro nähtiin ja yritin niitä kameralla metsästää, mutta arkoja olivat, toisin, kuin tien päällä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Oravalammella. Aamiaisbuffet oli ollut riittoisa, joten makkaranpaistonuotiota ei ollut tarvetta viritellä.

Kuukkeli löytyy Pyhä-Luoston kansallispuiston tunnuksesta ja sellaisia saimme mekin seuraksemme.

Ei niin muinaisia laavumaalauksia. Näistä näkee selkeästi, että tuli, linnut ja varvut ovat olleet tärkeitä tuon ajan ihmisille.

Laavun jälkeen alkoi nousu Noitatunturille (540m). Matalampien tuntureiden Ukonhatun ja Kultakeron (laskettelukeskus) huiput olivat pilvien peitossa, joten suuria odotuksia ei ollut näkyvyyden suhteen huipulta. Tämämpä takia oli hyvä pysähdellä ihailemaan maisemia jo alempana.

Suolla näkyi lintutorni, jota olin edellisenä iltana tavoitellut.

Päästyämme sumuiselle kivikolle, vastaan tuli pari naista, jotka olivat samalla patikkareitillä, kuin mekin. Sillä pienellä erotuksella, että he kantoivat majoitusta mukanaan.

Huipulla! Tuulista, kylmää ja näkyvyys erittäin heikko. Kauaa emme viihtyneet.

Kauan kauan sitten liplattaneiden aaltojen tekemiä jälkiä.

Laskeutuessamme alaspäin näkyvyys parani ja saimme taas ihailla Lapin ruskaa.

Luonnon jäjestämät raamit hienolle maisemalle.

Pieni kuru, pian näkisimme isomman.

Alueen ykkösnähtävyys oli reittimme loppuosan 220 metriä syvä Isokuru, joka on syntynyt jääkauden sulamisvesien kuluttamana Kultakeron ja Ukonhatun väliin. Noitatunturilla ei muita turisteja ollut kovinkaan montaa, mutta kurulla heitä oli niin, ettei laavulle meinannut mahtua lämmittelemään.

Noitatunturin ohella Kuru on saamelaisten pyhäpaikka. Tässä värikäs uhriharju, jolla ollaan annettu eläinuhreja paremman metsästysonnen toivossa.

Isokuru

Lähes 1600-luvun puoliväliin asti saamenkansa sai harjoittaa täällä rauhassa omaa uskoaan, kunnes papit saapuivat alueelle vanhoja uskomuksia pilkaten ja häpäisten. Ensimmäiset ajettiin pois, mutta lopulta eräs ystävystyi pääukon kanssa ja kastoi tämän. Tästä alkoi nopea vanhan kulttuurin tuhoutuminen kristinuskon alla.

Joukkokasteet tapahtuivat 1648 vuoden tienoilla Eskon päivänä kesäkuun puolessa välissä. Noilta ajoilta lähtien tämän lammen nimi on ollut Pyhänkasteenlampi ja tuon 17m korkean vesiputouksen nimi Pyhänkasteenputous.

Isokurulle on rakennettu helppokulkuiset reitit, joilta poikkeaminen on kiellettyä.

Yhtä lammen kohtaa käytetään toivomuskaivona. Mitään kyttiä ei ollut, joten ehkä tämä paikka on valikoitunut sattumalta, kun joku on heittänyt ensimmäisen kolikon.

Loppuun muutama jäkälä/sammalkuva. Biologi olisi todennäköisesti tunnistanut matkanvarrelta pitkän luottelon erilaisia, me vain ihailimme, nimiä tietämäti. 14,5km pitkä reitti oli oikein antoisa, seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Luostolle.