Male

Malediiveille matkattiin uudella A350-900 koneella vajaassa viidessä tunnissa. Turistiluokka näytti aika tavanomaiselta, mutta bisnesluokka oli tyylikäs baaripöytineen.

Lentokentällä suurin osa turisteista suuntasi resorttien tiskeille jatkokuljetusta varten. Minä vaihdoin Glastonburysta yli jääneitä puntia ihan hyvällä kurssilla rufiyoiksi. Sim-kortinkin olisin ostanut, mutta toisen firman kortit vanhenivat 7/14 päivässä ja toisella firmalla kortit olivat loppu.

Malen lentokenttä on omalla saarellaan, joten Malen puolelle mentiin veneellä (10r/0,6€). Juuri kun olimme menossa veneeseen iso kiinalaisryhmä tukki kulkuväylän pyrkien veneeseen. Vähän nauratti, kun toinen venemiehistä pysäytti ryhmän ja alkoi selittää, että ensin täytyy ostaa lippu ja toinen alkoi ohjata meitä vaivihkaa ryhmän ympäri. Kiinalaisryhmä jäi pojottamaan laiturille ja me lähdimme matkaan, ilmeisesti aikataulussa. Lentokentältä menee veneitä Maleen kymmenen minuutin välein. Jo veneestä näimme värikkäitä kaloja superkirkkaassa vedessä. Piristi kummasti huonosti nukutun yön jälkeen. Pitää ehkä harkita uudelleen näitä yölentoja, varsinkin tämmöisillä lyhyemmillä reissuilla.

Veneestä huomattiin myös, että näyttävät rakentavan siltaa Malesta lentokenttäsaarelle. Ehkä ihan järkevää, sillä lentokentän lisäksi keinotekoisellesaarelle on rakennettu Malen verran uutta saarta ja samalla taidettu tuhota yksi upea korallisaari. Kehitys kehittyy ja luonto kärsii.

Malessa otettiin taksi saaren toiselle puolelle Viligilin satamaan, josta lähtee pitkän matkan veneiden lisäksi vene Viligilin rauhalliselle saarelle. Oltiin varattu sieltä majoitus, sillä se on vain kymmenen minuutin ja 20 eurosentin päässä ruuhkaisesta Malesta. Malesta meidän oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä kohti paratiisisaaria.

Huoneemme Vinorvassa (65€/yö). Aika hieno siihen nähden mihin ollaan totuttu. Malediiveilta ei oikein löydy rähjäisiä reppureissaajien koloja. Ehkä tämä johtuu tilan puutteesta tai siitä, että siinä missä K-Aasian majoituspaikat ovat syntyneet vähitellen rähjäisten seikkailoijoiden myötä, täällä on ensin jokunen vuosikymmen palveltu ökyresorttien turisteja ja siitä ollaan siirtymässä vähitellen myös tavallisempaan majoitukseen.

Päätettiin, ettei oteta päivänokosia, jotka voisivat venähtää, vaan lähdettiin takaisin Maleen tekemään hankintoja. Matkalla nähtiin delfiinejä.

Male näkyy siellä.

Syömässä. Tuo minun tonnikalapihvini näyttää kengänpohjalta, mutta oli erinomaista. Minnan kotthu oli kuulemma liian tulista. Malediiveilla tykätään tulisesta, johtuu varmaankin Intian läheisyydestä. n.4€/annos.

Malen halkova pääkatu. Autoja oli yllättävän paljon ja skoottereita sitäkin enemmän. Saari on noin 2kmX1km.

Puhelinfirmassa jonottaminen oli samanlaista, kuin Suomen virastoissa ja kesti. Minna kävi välillä etsimässä rahanvaihtopaikkaa, muttei löytänyt. Dollareita meillä on tarpeeksi, mutta euroja olisi voinut vaihtaa paikalliseksi valuutaksi. Dollareilla maksetaan majoitus yms. isommat ostokset. Paikalliset kaupatkin ottavat dollareita vastaan pankkien kurssilla, mutta tuntuu hölmöltä maksaa dollareina, kun maalla on omakin valuutta. Tulee mieleen Kambodza 2008. Liittymän sain vajaan tunnin jonotuksen jälkeen. Hintaa 2GB datapaketilla höystetylle simille tuli 242r (14€). Numeroni on +960 954 3140.

Harhailtiin lopuksi hieman kaupungin kaduilla. Tähän pysähdyttiin kahville.

Yksi Viligilin rannoista. Taustalla savuaa käsittääkseni Malediivien jäte/teollisuussaari. Sieltä olen joitain kuvia nähnyt valtavista muovipullovuorista. Saatan vierailla myöhemmin, jos on aikaa ja sinne pääsee.