Intiaan

Minnan lähdettyä keskiyön jälkeen, tarkoituksena oli katsoa juna Etelä-Thaimaahan. Ko Taolla ja Ko Lannalla sukeltelu kiinnosti, mutta hieman googleteltuani high season ja turistisaaret eivät sittenkään kiinnostaneet.

Intian E-Visa oli napsahtanut muutaman päivän odottelun jälkeen samana iltana sähköpostiin, joten vilkaisin lentoja Intiaan. Kolkataan pääsisi 111€:lla samana päivänä, joten varasin sen kuuden aikaan aamulla. Ostin lisäksi lennon Intian itärannikolta Kuala Lumpuriin 8.4. 27 eurolla. Tuota lentoa tuskin tulee käytettyä, mutta Intian viranomaiset vaativat nettisivuillaan lennon pois maasta.

IndiGon check Inissä kysyttiin E-Visan ja jatkolennon lisäksi varausta hotellista. Aloin jo varaamaan sellaista kännykällä, mutta ennen varsinaista varausta kysäisin vielä tarvitsevatko he todella varmistetun varauksen? Hotellin nimi riitti, joten jätin varaamatta. Intian viranomaiset, eivät vaatineet mitään muuta, kuin tulostetun E-Visan.

Taxi driver in Colcata

Sudder streetiltä löytyy halpaa majoitusta, joten pyysin lentokentän taksitiskiltä kyydin sinne. Lentokentän rahanvaihtopisteellä oli huonot kurssit ja 4€ vaihtomaksu, joten Intian ensimmäisille seteleille tuli hintaa. Lentokentällä oli automaatti, mutta se ei jostain syystä antanut rahaa Visallani.

Olin kuullut, että Intia on halpa, joten vähän yllättivät hotellejen hinnat. Ne joissa oli tilaa, pyysivät 20 euroa huoneesta. En ole ehtinyt perehtyä Intiaan, kuten yleensä muihin kohteisiin.

Lopulta löysin tämän kymmenellä eurolla, jaettu vessa/kylpyhuone. Huomattuani, että yksi ikkuna oli korvattu pahvilla ja herättyäni yöllä tappelun ääniin huoneeni edustalla, etsin aamulla uuden huoneen.

Paradise hotellista löytyi parempi huone omalla kylpyhuoneella (11€).

Raudoitetuista ikkunoista oli näkymät kahteen suuntaan.

Ensimmäinen ateriani Intiassa. Taisi olla oikeaa kanaa, sen veraan vähän lihaa löytyi koivesta. Ruoan päälle tarjottiin tee (1,5€). Kävellessäni ympäri lähialuetta voin sanoa kokeneeni hieman kulttuurishokkia. Huomasin, kuinka varovaisuuteni nousi ja joka kulman takana oli jotain uutta jännää. Mahtavaa!

Kolkata on maailman ainoa metropoli, jossa voi keskittyä sometukseen, samalla, kun toinen vetää sinut kohteeseen. Tätä yritettiin kieltää jokunen vuosi sitten, mutta kymmenien tuhansien ammatinharjoittajien noustua kapinaan kielto peruttiin.

Olin lukenut, että Intian sim-kortin hankkiminen on hankalaa. Kävelin ensin isoon Airtelin toimistoon, mutta he vaativat, että tuntisin jonkun intialaisen. Olin jo menossa hotellille kyselemään voisivatko he tuntea minut, kun näin kuvan kojun. Täältä sain Vodafonen liittymän 9 eurolla, toimii kuulemma paremmin, kuin muutaman euron halvempi Airtel. Liittymä sisältää 1gb dataa/vrk seuraavan 28 päivän ajan. Paras diili, jonka olen tällä saralla saanut. Passin lisäksi liittymän hankintaan tarvittiin yksi passikuva. Liittymä aktivoitui muutamia tunteja myöhemmin, jolloin piti soittaa vodafonelle varmistussoitto ja antaa muutamia tietoja. Tästä reilun tunnin päästä liittymä oli käytössä. Numero on +91 967 458 3574.

Sudder kadulta löytyi paljon rahanvaihtajia, joiden kurssi oli lähes sama, minkä xe.com antaa. Malediiveilta jäi kovaa valuuttaa, jota sain Minnaltakin yhteisistä nostoista, joten ennen ensimmäistä automaattinostoa on hyvä vähän keventää kannettavaa varallisuutta.

7up tuunattuna. Ihan maistuvaa.