Thaimaahan

Mawlamyinestä kiireisen lomalaisen kannatti siirtyä rajalle jaetulla taksilla. Bussi menee vanhaa tietä ja kestää paljon kauemmin. Saksalainen mies oli jo tilannut taksin hotellillemme, joten liityimme tähän porukkaan. Matka kustansi vajaan kymmenen euroa per napa ja alkoi kahdeksalta aamulla. Kolmikkomme täydensi yksi paikallinen mies.

Matka taittui pitkin nättiä maaseutua. Riisisato vaikutti hyvältä.

Lounastauolla kuski viilensi moottoria vedellä.

Ei kenenkään maalla. Taksimatka kesti noin neljä tuntia.

Thaimaan maahantulosäädökset olivat muuttuneet sitten viime käynnin. Nykyään maarajalta saa 30 päivän ilmaisen maassaoleskeluleiman kahdesti vuodessa.

Ensimmäinen ateria Thaimaassa. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Rajalta päästiin bussiasemalle lava-autolla (0,5€/hlö). Bussiasemalta jatkettiin Takiin minibussilla. Kuski oli ensin antamassa minulle parhaan jalkotilan paikkaa, mutta jo rajalla tapaamamme saksalainen tyttö huomautti, että toinen tyttö on minua pidempi. Harvinaista mutta totta, joten kömmin takapenkkiin Minnan kanssa. Kuvassa ollaan tankkaamassa kaasua Takissa. Oltiin vähän ajateltu, että oltaisiin täällä yötä. Päätettiin kuitenkin minibussissa, että eiköhän mennä samalla matkustamisella Bangkokiin saakka. Matkalla oli ollut onnettomuus (rekka katollaan) ja bussiasemalla meni sen verran kauan, että ei ollut enää järkeä ottaa päiväbussia. Ostettiinkin liput VIP yöbussiin (20€/hlö).

Aikaa oli tapettavaksi monta tuntia, joten lähdettiin kävelylle kaupunkiin. Rinkat saatiin jätettyä lipunmyyjälle.

Todella hyviä jotain. Hedelmä oli melko mieto, joten maustehässäkkä sopi hyvin.

Ohuita lättyjä. Kaupungissa oli iso yötori ja kaunis jokiranta. Oikein kiva paikka muutaman tunnin visiitille. Myanmarin ja varsinkin Malediivien jälkeen reviiritietoiset katukoirat aiheuttivat välillä päänvaivaa.

Toimiva puhelinkoppi!

Bussimme. Oltiin ostettu lippu yhdentoista bussiin, mutta hakiessamme rinkkoja kympiltä lipunmyyjä juoksutti meidät tähän bussiin. VIP luki siinäkin ja toisen penkeistämme sai lähes makuuasentoon. Hirveästi ei tullut nukuttua ja Bangkokissa oltiin hiemna turhan aikaisin.

Bussiasemalta ajeltiin Khao San roadille taksilla. Matkalla nähtiin armeijan miehistönkuljetusvaunuja, joissa heilui punaisia lippuja. Kun taksikuskikin kiinnitti niihin huomiota ja käänsi päälle Isaanin radion, ajattelimme, että onkohan vallankumous alkanut. Olenhan monesti sanonut, että kun kunkku kuolee, Thaimaassa alkaa tapahtua. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut ja hulivilimies, josta ei koskaan pitänyt tulla kunkkua on kunkku.

Khao San roadilla pitkästä aikaa.

Huone otettiin tutusta Sweetiestä. Täällä tsekattiin netti, vallankumous ei ole alkanut.

Huone omalla kylppärillä kustansi vajaan kympin.