Nagalandiin

Aamulla astelin risteykseen kuudeksi. Sieltä ei lähtenyt autoja Mokokchungiin, bussiaseman mies oli siis oikeassa. Jatkoin hänen ohjeittensa mukaisesti Jhanjiin bussilla. Sieltä oli jaettuja tuktukkeja Amguriin, mutta siihen joka oli lähdössä en mitenkään mahtunut rinkkani kanssa. Otinkin oman tuktukin kolmella eurolla. Kuski näytti minulle Mokokchungin bussin.

Hintaa kyydillä oli alle euro, joten vähän epäilin olisiko tämä viimeinen kulkuneuvo tälle päivälle. Matkaa oli kuitenkin monta tuntia.

Tulissa, eli ensimmäisessä nagakaupungissa näin paljon rynnäkkökiväärein varustautuneita poliiseja/sotilaita, joten googletin nagaland news. Selvisi, että täällä oli paikallisvaalit tulossa. Niihin liittyneissä väkivaltaisuuksissa oli kuollut edellispäivänä yksi nuorukainen juuri täällä Tulissa. Oli saanut kivestä päähänsä.

Bussin päätepysäkki oli Tulin eteläreuna. Yksi matkustajista sanoi, että olisi kannattanut tulla pääkaupungin kautta, mutta läheiseltä poliisien tarkastuspisteeltä voisi järjestyä kyyti eteenpäin. Yksi paikallinenkin oli menossa Mokokchungiin, joten kävelimme hänen kanssaan tälle tarkastuspisteelle.

Tarkistuspisteellä haluttiin nähdä passini. Sitä sitten selailtiinkin hetki. Kun olin selittänyt, että cancelado Brasilian leiman kohdalla johtui rajavirkailijan erheestä, kysyin haluaisivatko he, että etsin Intian leiman. Tämän näytettyäni sain passin takaisin ja minua vähän kuulusteltiin miksi olen täällä yksin, mitä olen tekemässä, mistä tunnen kanssani tulleen kaiffarin jne. Kun asiaan kuuluvat kyselyt oli tehty, minut pyydettiin istumaan katokseen. He kyselevät pysäytettäviltä autoilta mahtuisinko kyytiin.

Hyvää englantia puhunut mies istui hetken päästä viereeni polttelemaan tupakkia. Olin katsellut autoja pysäyttelevien miesten varustusta, luotiliivit, taisteluvyö ja rynnäkkökivääri. Kysyinkin mieheltä olivatko he poliisista vai armeijasta. Hän kertoi, että muut ovat paikallispoliiseja, hän on osavaltion poliisista. Seuraavaksi kysyin onko Mokokchungissa turvallista. Hän kertoi, että on. Täysin turvallista, tämä on vain normaalia toimintaa.

Kanssani tullut paikallinen mies sai kyydin eteenpäin noin tunnin päästä. Hänen lähdettyään poliisit kysyivät haluaisinko lounasta? Mielellään kiitos, sanoin. En kuitenkaan ehtinyt syödä, sillä pääsin Fordin kyytiin, jota ajoi Namo.

Juteltiin koko kolmen tunnin matka. Opin paljon nagoista ja tulevista vaaleista, jotka olisivat seuraavana tiistaina (27.2.). Paikallisparlamenttiin valitaan 60 edustajaa, yhtä monesta vaalipiiristä. Mokokchungin vaalipiiriin kuuluu 7 kylää, joissa on yhteensä kolme ehdokasta. Vaalien aika on usein väkivaltaista. Ehdokkaiden taakse kertyy nuorten miesten kannattajaryhmiä, jotka ottavat rajusti yhteen. Tervetuloa sotaan, sanoi Namo. Lisäten, että minulla ei ole mitään hätää. Jos kävisi sellainen tuuri, että sattuisin lähelle tappelua (mitä aion välttää), rähisiät saattaisivat moikata ja jatkaa, heillä ei ole mitään syytä käydä turistin kimppuun. Vaalipäivänä on kuitenkin hyvä pysyä hotellilla, joka paikka on kiinni ja se on rähinöiden kuumin aika.

Välillä pysähdyttiin katselemaan maisemia.

Kerrottuani, että halpa on minulle sama kuin hyvä, Namo toi minut Mokokchungissa Metsuben hotellille. Huoneeni valkoinen ovi näkyy tuolla hotellin nimen alla (900r/12€). Täällä olisin ainakin keskiviikkoon asti, eli 5 yötä. Bussit ovat vaalikäytössä, joten julkiset eivät kulje. Tämä ei haitannut, viisi päivää on oikein hyvä aika tutustua Mokokchungiin. Ajankohta ei toki ole paras mahdollinen.

Partsilta oli kivat näkymät.

Ja huone oikein mukava.

Saatuani rinkan huoneeseen, lähdin Namon kanssa tapaamaan hänen sukulaisiaan, joiden kanssa istuttiinkin yöhön asti. Takan sytytyksessä käytettiin apuna puhallusputkea. Loistokeksintö!