Puerto Princesa

Puerto Princessan linja-autoasema sijaitsee yli viiden kilometrin päässä keskustasta. Lentokenttä sen sijaan on keskustassa, enpä ole ennen tällaista järjestelyä nähnyt. Linja-autoasemalta otimme kolmipyöräisen Duchess Pensioniin (100p), jonka löysin Wikitravelista. Täältä saimme huoneen 350 pesolla, halvin huone tällä reissulla Filippiineillä, enkä muista halvemmassa olleeni edes muutaman vuoden takaisella reissulla. Saatuamme rinkat huoneeseen lähdimme syömään.

Minna valitsi ruokapaikan (Imas vegetarian). Tofuhampurilainen oli kuulemma hyvä, kuten oli myös minun papuburritokseni, kun siihen kaatoi reilusti paikan omaa chilisoosia.

Tiistaina vuokrattiin tämä mopo (300p)

Ja lähdettiin baanalle.

Ensimmäinen pysähdys oli perhosfarmille. Oikein nättejä siivekkäitä, vähemmän kylläkin mitä olen aikaisemmin vastaavissa käynyt.

Skorppionikin löytyi.

Keppihyönteinen.

Täältä jatkoimme krokofarmille, jossa oli alkanut juuri ruokatunti. Vähän kojuja kierreltyämme päätimme odotellessa käydä etelämpänä pyörähtämässä.

Löysimme paikan, josta voi illalla vuokrata veneen 600 pesolla ja lähteä ihailemaan tulikärpäsiä. Harkittiin hetken verran paluuta tänne myöhemmin, mutta matka oli sen verran pitkä, että päätettiin jättää väliin tämä elämys.

Näimme myös vankilan, jossa olisi saanut visiteerata, mutta jätimme väliin, sillä äidilleni olen luvannut, että vankilaan en reissuillani päädy.

Päästyämme takaisin krokofarmille (pelastus- ja tutkimuslaitos jotain) ruokatunti oli päättynyt. Ostimmekin 40 peson pääsyliput ja lähdimme kierrokselle.

Ensimmäisessä huoneessa oli nuoria makeanveden krokoja. Opas varoitteli, että sormia ei saa laittaa liian lähelle. Vaikka nämä ovat pieniä niin ne voivat hypätä ja purra erittäin kipeästi. Porukassamme oli myös muutamia 25-35 vuotiaita venäläisiä miehiä. Olin juuri katsomassa yhtä krokoallasta kun yksi näistä idiooteista läppäsi kädellään altaan yläpuolella olevaan verkkoon, saadakseen krokoihin eloa pienellä säikyttelyllä. Minäkin säikähdin ja ilmaisin mieleipiteeni miehen älykkyydestä suomeksi kiroten, ei tainnut osata kieltä, mutta vähän ihmeissään kattoi.

Seuraavana olivat vuorossa isot krokotiilit, tämä suolaisenveden kroko oli suurin. Vähän heikot olosuhteet näillä oli, varsinkin kun suolaisenvedenkrokot on tuomittu koko loppuiäkseen vankeuteen. Niitä ei haluta päästää takaisin luontoon ihmissyönnin vuoksi. Tämä keskus ei myy krokotuotteita, mutta kuulimme, että ainoastaan muutaman vuoden ikäisten krokotiilien nahkaa voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Nämä krokotiilit voivat elää jopa satavuotiaaksi.

Näistä makeanveden krokoista puolet palautetaan luontoon, sillä ne eivät normaalioloissa ole ihmisille vaarallisia. Käytiin erikseen kysymässä tätä, sillä oli vähän epäilyttävää, että keskuksen pihalla olevassa kanttiinissa tarjoillaan krokotilliä. Eivät kuulemma saa lihaansa keskuksesta. Keskuksessa toimi myös pieni melko surullinen eläintarha. Yksi krokotiili oli valjastettu turistien sylissä poseeraukseen. Myös haukkojen ja muidenkin otusten kanssa olisi saanut räpsiä itsestään kuvia.

Farmin jälkeen käytiin vilkaisemassa hautausmaata, osa haudoista oli kuin taloja.

Takaisin kaupunkiin päästyämme kävimme vielä sotamuseossa, joka käsitteli lähinnä toista maailmansotaa. Lentokenttä keskustassa taitaa johtua siitä, että jenkit perustivat sen silloiseen pikkukylään lähelle satamaa, kun tilaa kerran oli, sen verran metsäinen oli vanha ilmakuva Puertosta.

Mindanaolaisen muslimitaistelijan varustusta 1600-luvulta.

Tällä kertaa minä valitsin ruokapaikaksemme hampurilais/pizzapaikan, sen verran houkuttelevia jättiläisiä olivat mainosten hampurilaiset. Vielä isompaa olisin toivonut, mutta lähti tälläkin nälkä (315p). Minnan kasvispizza oli pettymys.

Illalla otettiin hieman rommia ja lähdettiin viettämään iltaa paikalliseen yökerhoon. Täällä törmättiin myös suomalaiseen mieheen.

Pitkästä aikaa paikassa, jossa yhteys riittää näköpuheluun.

Paikallinen pormestari (Hagedorn) on kova tuomaan itseään esiin, vähän joka projekti on nimetty hänen mukaansa. Täällä on tulossa vaalit ja vähän joka paikka on tapetoitu hänen vaalimainoksillaan, näyttäis pyrkivän senaattiin.

Viimeisenä iltana päätin ostaa kokonaisen kanan, jota olen jo monasti himoinnut (190p). Erittäin herkullista...