Underground river

Sabangin maanalainen joki on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Yli kahdeksan kilometrin pituisena se on yksi maailman pisimmistä jokiluolista, johon pääsee veneellä. Turistimäärät ovat suuria ja kävijämääriä rajoitetaan, tämä tuotti meille hieman hankaluuksia, siitä seuraavaksi.

Marssimme ensimmäisenä laiturille, jossa lupatoimisto sijaitsee, he eivät enää myönnä lupia, vaan itsenäisen turistin pitää hommata lupa Puerto Princessasta. Tiesimme tämän, mutta lähdimme silti kyselemään. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin missä asumme ja tämän jälkeen sanottiin, että Mary´s cottagella ei ole lupaa, mutta jos vaihdamme majoitusta pääsemme luolalle tämän toisen majoituspaikan luvalla yhteensä 1300p hintaan. Olimme jo varanneet viikoksi, emmekä muutenkaan halunneet vaihtaa majoitusta, sillä asuimme mielestämme rannan parhaassa alle 100 euron bungalowissa.

Seuraavaksi kyselimme Verde nimisestä majapaikasta, koska he mainostivat luolamatkoja. Vastaus oli, että voimme käyttää heidän lupaansa, hintaa reissulle tulee 1500p per naama. Tämä oli mielestämme niin kallista, että päätimme vuokrata skootterin ja lähteä hakemaan lupaa Puerto Princessasta (200p/hlö), samalla tulee kateltua lähialueen nähtävyydet. Löysimme ainoastaan yhden paikan, jossa vuokrattiin skoottereita, hintaa 600p. Mutta kun reissua edeltävänä iltana menimme kyselemään, hintaa olikin 700 pesoa. Meille oli jo tarjottu alempaa hintaa, joten tämä parin euron ero ärsytti sen verran, ettemme varanneet skootteria.

Seuraavana aamuna tämä paikka oli kiinni, joten kyselimme majapaikastamme mistä saisimme mopon. Poliisiasemalla kuulemma vuokrataan, joten marssimme sinne, he eivät kuitenkaan olleet innostuneita vuokraamaan, kun sanoimme, että olimme menossa Puertoon. Tutusta ruokapaikasta tarjottiin kyytiä 1000 pesolla, mutta tämä oli aivan liikaa. Päätettiinkin luopua tästä ideasta.

Pari päivää tämän jälkeen haettiin snorklauslupaa (tästä myöhemmin) ja varmistettiin vielä miten homma toimii jos vaihdetaan Verdeen. Tyttö katsoi vähän oudosti ja sanoi, että ei teidän mitään pidä vaihtaa, Mary´s cottagesilla on lupa, oli näköjään tullut ihan parin päivän sisällä. Nyt oltiin mielissään, ettei oltu saatu mopoa. Varattiin matka parin päivän päähän. Hintaa tälle tuli 580p+vene alotuspisteeseen, tämän hinta riippu miten on veneen jakajia silloin kun retkelle mennään.

Meillä oli aika kahdeksalta aamulla, jolloin oli veilä melko hiljaista. Jaettiin vene ranskalaisen miehen kanssa (233p/hlö).

Tällä kyydillä päästiin tälle rannalle, jossa poseerattiin kuvaajalle ja käveltiin polkua pitkin lähtöpaikalle.

Josta luola jo näkyikin.

Valmiina seikkailuun.

Ensimmäsistä kertaa olin tyytyväinen pelastusliiveistä, sillä pieneen jollaan lastattiin yhteensä 8 länkkäriä, joista kaksi oli minun kokoisia. Katsoinkin huolestuneena kuinka vesi oli vain muutaman sentin päässä laidasta. Melamies huomasi tämän ja sanoi, että ei huolta vene on tarkoitettu 8 ihmiselle, kysyin, että länkkärille vai filippiinolle? Vastaus, että filippiinolle, ei niin hirveästi rauhoittanut. Melamies/opas aloitti monotonisen selostuksensa luolan suulla ja se jatkui katkeamattomana koko reissun ajan. Joitain faktoja ja pieniä kevennyksiä olisi ollut ihan mukava kuunnella, mutta lähinnä katkeamaton jorina siitä miltä mikin kivi näyttää oli hieman rasittavaa.

Luola sinänsä oli mielenkiintoinen, vielä kun olisi ollut oma tehokas lamppu, eikä kahta isoa länkkäriä edessä, niin reissu olisi varmasti ollut ikimuistoinen. Jos tänne vielä itse tulen tai jos joku on menossa, niin suosittelen hankkimaan Puertosta luvan pitemmälle veneretkelle, jolloin saisi varmaankin olla omassa porukassa ja sanoa oppaalle, mitä haluaa kuulla. Hintaa tällä varmasti olisi enemmän, mutta olisi se todennäköisesti sen arvoistakin.

Lepakoita luolassa oli paljon ja kuulemma suuta ei kannata avata, jos katsoo ylös... Me emme onneksi saaneet mitään päällemme.

Päivänvalo näkyy jälleen! Luolasta päästyämme meitä komennettiin taas katsomaan kameramiestä, ties monennenko kerran. Tämä käskytys alkoi jo hieman ärsyttää. Puolessa välissä polkua meitä yritettiin ohjata kopille, mistä näitä kuvia olisi saanut ostaa, mutta jätettiin väliin. Hiekkarannalta löysimme veneemme ja lähdimme paluumatkalle.

Siellä se kotiranta näkyy.

Hyvä että oltiin aamusta liikkellä, nyt veneille oli pitkä jono.