Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

El Nidosta Sabangiin

El Nidossa oltiin yhteensä kuusi yötä. Tarkoitus oli olla vielä yksi lisää ja lähteä kajakoimaan, mutta olimme molemmat jo sen verran kyllästyneitä paikkaan ja turisteihin, että päätettiin jättää kajakointi väliin ja suunnata Roxasiin.

Minnalle reissun paras ruokalista.

Nähtiin kiviuunilla varustettu pizzeria El Nidossa, joten päätettiin herkutella kunnolla. Oma valintani oli Quatro Stagioni, aivan loistavaa pizzaa, saattaa voittaa jopa oulun känkyt. Minnan Margarita+tonnikala+ananas 370p, minun QT 455p.

Linja-autoasemalta löysimme tämän bussin, jolla pääsimme Roxasiin (240p/hlö). Matka oli pelottavin pitkään aikaan. Ratissa oli nuori teini, jolla ei taatusti ollut paljoa kokemusta, sen verran huonosti kaveri ajoi, bussi seilasi, tehtiin äkkijarrutuksia. Pari kertaa bussin keula kolahti siltakorotukseen, kun tyyppi tuli jarrut pohjassa (eli keula alhaalla) korotukseen. Kokeneen oloiset tyypit, jotka ajavat lujaa, eivät pelota läheskään niin paljon, kuin tällaiset tyypit, jotka eivät oikein tiedä mitä tekevät. Jos oltais oltu jollain vuoristotiellä, niin todennäköisesti oltais jääty kyydistä ja odotettu seuraavaa bussia. Fiilistä ei helpottanut se, että Kiinan ihmeessä oli maailman löysimmät jouset.

Komeita vesipuhveleita matkalla. Roxasiin päästiin ja käveltiin kahvilaan, johon Minna jäi vartioimaan rinkkoja, kun minä etsin majapaikkaa. Rantaa pitkin ei löytynyt mitään.

Mutta pitkän etsinnän jälkeen löysin tämän Dona Nela´s Pension (2hh 450p). Komea vanha talo, jossa ei ollut muita asiakkaita, kuin me ja tamperelainen pariskunta, joiden kanssa vietettiin myöhemmin iltaa. He olivat vuokranneet moottoripyörän Puertosta ja sopineet ajavansa sen El Nidoon.

Roxasissa ei ole sen kummempaa nähtävää. Pysähdyimmekin kaupunkiin, koska kaipasimme nähdä välillä tavallista filippiiniläistä elämää, eikä vain turisteja ja heidän ympärillä pyörivää bisnestä.

"Kaupungin paras nähtävyys" - Minna.

Läheisillä saarilla asuu suuria hedelmälepakoita, jotka tulevat parvina auringon laskettua "mantereelle" syömään (samoja olin bongailemassa Sumatralla, jos joku muistaa). Tulimmekin hyvissä ajoin tälle laiturille, odottamaan auringonlaskua.

Ranta-asutusta.

Katsoimme ensin, että merellä näkyy suuria rahtilaivoja, mutta zoomailtuani kameralla, huomasimme, että ne ovatkin jotain aitoja. Varmaankin kalastukseen liittyviä, muuta en osaa arvailla.

Kuvaukseen oli jo aivan liian pimeää, kun lepakoita alkoi näkyä, komeita otuksia, jotka lensivät kuin linnut.

Missä palmupuut on puita vaan... Vähän hoitoa tarvisi tämä kenttä.

Roxasissa olimme vain yhden yön ja aamulla jatkoimme tällä bussilla kohti Salvacionia.

Paljon mukavampi tunnelmaltaan ja turvallisuudeltaan oli tämä bussi, kuin ilmastoitu Rorobussi. Toki myös paljon hitaampi, Salvacionissa olimme 3 tunnin ajomatkan jälkeen (200p/hlö).

Tai ei oikeastaan Salvacion kylässä, vaan tässä risteyksessä. Meille tultiin heti tarjoamaan kolmipyöräkyytiä Sabangiin 600 peson hintaa, ei ollut kuitenkaan fiilistä pysähdellä matkalla katselemaan nähtävyyksiä, joten istuimme odottamaan halvempaa jeepneytä, joka tulisi kuulemma parin tunnin päästä. Katokseen pakitti myös poliisiauto, josta nousi sotilasvaatteissa ja rynnäkkökiväärein aseistettuja poliiseja päivystämään risteystä. Filippiineillä on paljon aseita, joten tavallisienkin poliisien täytyy olla hyvin varustettuja. Puerto Princessaan päin viuhui jatkuvasti minibusseja, jotka olivat olleet käyttämässä turisteja maanalaisella joella Sabangissa. Tämä joki valittiin yhdeksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja tällöin myös Palawanin turistimäärät räjähtivät. Reilun tunnin odotuksen jälkeen näimme jeepneyn saapuvan, Minna ahtautui sisälle ja minä menin katolle, josta löytyi vielä yksi paikka, vaikka katto olikin täynnä tavaraa ja ihmisiä.

Pienen matkan jälkeen pysähdyttiin sitomaan viisi tällaisia rullaa jeepneyhyn. Hyvin pysyivät ja rahastaja jopa istui yhden päällä, joka oli sidottu kylkeen poikittain, hyvin luotti poika solmuihin.

Kun riisisäkki, jonka päällä istuin aluksi, tuli päämääräänsä, jouduin istumaan hieman ylemmäksi, jossa piti tarkkailla ettei mikään oksa kolahda päähän.

Näitä maisemia katsellessa päätin, että Sabangista pitää vuokrata mopo, Minna oli täsmälleen samaa mieltä, kun sanoin asiasta.

Ei kommentteja: