Lauantaina lähdin käymään Kumasin linnoituksessa, joka toimii nykyään sotamuseona.
Rannikolla oltiin jo pitkään oltu eurooppalaisten vallan alla, mutta täällä asantien valtakunta oli taistellut pitkään brittejä vastaan ja torjunut valloittajat, kunnes britit ottivat vallan ja 1897 rakensivat tämän linnan. He vangitsivat kuninkaan ja vaativat asantien symbolia ja pyhintä esinettä, kultaista tuolia itselleen, asantit koittivat huijata väärennöksellä, mutta britit huomasivat tämän.
Vaikka kuningas oli vangittu, kultaisen tuolin koskemattomuudesta ja valtakunnasta alkoi taistella kunigataräiti nousten kapinaan, kun brittijohtaja halusi istua tälle pyhälle tuolille. Kuningataräiti valloitti linnoituksen 1900 ja aloitti sodan, joka päättyi 1902 brittien voittoon, tuoli saatiin kuitenkin piilotettua.
Kuningataräiti säilöttiin tähän sellin, mutta hän ei kuollut tänne, kuten yleensä muut vangit, vaan hänet laivattiin Seychellien saarelle, jossa hän kuoli 1921. Kolme vuotta tämän jälkeen hänen poikansa ja muiden saarella olleiden asantien annettiin palata, kuningas ei ilmeisesti ollut niin pelottava, kuin hänen äitinsä. Museossa oli kuva tästä kuninkaasta, joka oli opetettu saarella olemaan kuin britti ja pukeutumaan, kuin britti.
Kuningataräidin unelma briteistä vapaasta maasta toteutui 1957, kun Ghanasta tuli ensimmäinen siirtomaaisännistä vapautunut saharan eteläpuolinen maa. Theodosia Salome Okohin suunnittelemassa lipussa, punainen symbolisoi niiden verta, jotka kuolivat maan pyrkiessä itsenäiseksi, keltainen symbolisoi maaperän rikkauksia ja vihreä rikkaita metsiä. Musta tähti symbolisoi Afrikan vapautta.
Ennen itsenäisyyttä tämän alueen asukkaat joutuivat moneen sotaan brittien rinnalla. Museossa onkin paljon aseita, joita on saatu mm. sotasaaliina.
Tässä vasemmalta italialainen miekka, abyssiinialainen miekka (1941) ja etiopialainen miekka.
Opas selitti, että koska japanilaiset eivät olleet kovin hyviä heittämään käsikranaatteja, he kehittivät tällaisen käsikranaatinheittimen. Enpä ole ennen moisesta kuullut.
Saksan lippu, joka on otettu kuvernöörin palatsin salosta 1914 Lomessa, brittikomentajan vallattua kaupungin.
Japanin lippu, joka on saatu sotasaaliiksi 1944 Burmassa. Heijastuksena näkyy myös loistava oppaani, jonka kanssa kierrettiin museota noin tunti. Museo ei ole kovin iso, mutta, kun joka asiasta kertoo, niin aikaa menee, todella hyvä opas ja puhui hyvää selkeää englantia. Opas sisältyi sisäänpääsymaksuun (10c) ja kahden cedin lisämaksusta sai kuvata.
Ensimmäinen "ghaanalainen" sotilas, joka käytti kenkiä, hänkin vain maanantaisin ja perjantaisin, etteivät liiaksi kulu.
Seremoniallinen rumpumiehen univormu, leopardi on tapettu lähellä nykyistä eläintarhaa 1900, enää ei paljon leopardeja näy näillä seuduilla. Eläintarhaan ei ole tarkoitus tutustua, käsittääkseni yhtä surullinen tapaus, kuin kiinalaiset eläintarhat.
Sitten päästiinkin jo itsenäisyyden aikoihin ja Ghanan osallistumiseen YK:n rauhanturvatehtäviin. Nämä aseet ovat Kongosta. Kongossa tuo päähine puettiin kongolaisten sotajoukkojen toimesta neitsyelle, joka suojeli joukkoja sotatoimissa. Jos oikein ymmärsin, niin hän kulki joukkojen kärjessä, muttei kantanut asetta, melkoinen rooli...
Nämä aseet ovat Ruandan kansanmurhaajilta otettuja.
Ghanan laivastolla on edelleen käytössä tämä hyvin paljon englannin lippua muistuttava lippu. Vasemmalla pienoismalli sotalaivasta, jonka USA on antanut Ghanalle, edelleen käytössä.
Ghanan laivaston ensimmäinen naissukeltaja.
Ghanan ensimmäisen vallankumoksen tekijät. Nämä upseerit kaappasivat vallan, kun presidentti oli valtiovierailulla. Mitä olen Afrikan historiaa lukenut, niin valtiovierailut ovat yleensäkin hyvin riskialtista aikaa. Oikeanpuolimmaisesta tuli Ghanan toinen presidentti ja vasemmanpuoleisen mukaan nimettiin Accran lentokenttä. Kuvasta puuttuu yksi kolmikosta, sillä hänen kuvansa oli toisella seinällä, myös hän nousi myöhemmin presidentiksi.
Linnan pihalla oli helikopteri ja lentokone. Erittäin mielenkiintoinen museo, varsinkin oppaan kanssa.
Ennen pronssiottelua kävin syömässä Queens gate ravintolassa, josta oli hyvä katsella katunäkymiä.
Tilasin ampesieta ja sain kanaa ja jamssia, sekä todella herkullista kastiketta (12c).
Pelin näin ja oli kisojen viihdyttävin, nyt voi taas jatkaa reissaamista ilman, että tarvii ottaa huomioon olympialaisia... Kolmannen erän katsoin BBC:ltä, selostajat ylistivät puolet ajasta Selännettä, kieltämättä hieno mies.
Päivälliseksi hain grillimestarilta vuohta, maksaa ja makkaraa (8c). Makkara täällä päin voittaa kevyesti aasialaisen, mutta ei ihan suomalaista, lihat olivat parempia Beninissä, hyviä olivat toki nämäkin.
Loppuun bongaus supermarketista, kuulemma oulun kisastudiossakin nautittiin juuri tätä siideriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti