Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Koussoukoingou

Sunnuntaina lähdin otsikon mukaiseen vuoristokylään. Lausumisen kanssa oli hieman hankaluuksia puskataksiasemalla, mutta lapun kanssa sain miehet ymmärtämään mihin olen menossa, yksi miehistä puhui jopa ihan kohtalaista englantia. 1500 oli matkan hinta ja suunniteltu lähtöaika 1-3 tunnin päästä. Kävin vielä moikkaamassa Mutteria hotellilla ja palasin tunnin päästä asemalle. Nyt oli auto remontissa, jäin odottamaan, kun kaikki oli saatu paikoilleen pyöritteli mies vielä jotain osaa kädessään, päätin kysyä mitä mopokyyti maksaisi. Se oli vain tuplat ja ilmastointi pelaa paremmin, joten hyppäsin mopon kyytiin. Heti alkumatkasta bongasin Plan elämä lapselle logon ja tien viitta oikealle, täällä on käsittääkseni muutenkin aika paljon isojen tekijöiden kehitystyötä, eli uusia kaivoja ja hienoilla jeepeillä ajelevia avustuslänkkäreitä.

Kyyti oli pomppuisaa ja 30km matka kesti vajaan tunnin. Melko alkumatkasta oli hämärä pysäytyspiste. Kolme heeboa oli virittänyt liputetun narun tien yli ja pysähdyttyämme yksi näistä miehistä tallusti avojaloin juttelemaan kuskini kanssa, hetki sananvaihtoa ja naru laskettiin alas, kivääri näkyi nojaamassa puuta vasten.

Perillä olin hieman hukassa, kylä oli pieni ja oikeaa majapaikkaa ei ensin meinannut löytyä, ranskankielentaito ois auttanu. Lopulta päätin lähteä hieman takaisin päin, sillä ennen kylää olin nähnyt kyltin, jostain väärän nimisestä lodgesta. Samalla kuulin Tuukka huudon, Sylvain (tulkkimme) oli palaamassa kotikylästään mopolla Natiin. Hän olisi halunnut lähteä esittelemään myös tätä seutua meille autolla. Mutteri halusi kuitenkin ottaa rennosti ilman suurempia aktiviteetteja, joten olimme päätyneet tähän ratkaisuun. Sylvain sanoi, että olin menossa oikealle lodgelle ja antoi kyydin risteykseen. Kyltissä olikin pienemmällä nimi, jota olin etsinyt.

Ecolodge La Perle de I'Atakora. Halusin tänne oppaiden ja mahdollisen pyörän vuokraamisen vuoksi. Elättelin myös pientä toivoa, että joku osaisi englantia tässä Ecobeninin pyörittämässä paikassa, respan mies puhuikin hieman englantia. Pyörän vuokra olisi tullut melko kalliiksi 5000+ opas 5000, kylä vaikutti myös pieneltä, joten en ollut enää niin varma tarvinko pyörää. Sovittiinkin, että lähdemme tämän hieman englantia puhuvan miehen kanssa 1-2 tunnin kyläkierrokselle katsomaan Tata taloja (2000cfa).

Huoneeni oli yläkerrassa, yhdessä noista torneista (8000cfa). Pesutilassa oli ämpärillinen vettä, ei juoksevaa ja huoneen ulkopuolella oli yhteiskäytössä oleva hyysikkä.

Tällainen. Lapussa oli selitetty luonnon kiertokulkua, ilmeisesti käyttävät lannoitteeksi jätökset. Keittiö ja ruokailutila tomivat aurinkoenergialla, joten ympäristöystävällisyyteen on panostettu. Myös opaspalveluista saaduista tuloista osa menee kylälle.

Neljältä lähdettiin kierrokselle, tässä puu, jonka hedelmistä kasvaa isoja. Puu jäi muuten tuntemattomaksi.

Mangopuita sivuilla ja keskellä iso ontto puu, jonka hedelmän sisusta maistoin, aika mieto hieman kirpeä maku.

Puu sisältä, hyvin mahtui sisään.

Ensimmäinen Tata talo.

Oven päällä oli juttuja, joiden uskon liittyvän voodoohon.

Heti eteisessä oli jauhojen jauhamispaikka.

Alakerta on tarkoitettu eläimille. Kuvassa peti vanhukselle, joka nukkuu alakerrassa, eikä enää yläkerrassa rappusten takia.

Yläkerrassa. Tuossa jossa on nuo Y-rappuset on ruokavarasto. Muissa torneissa oli pienet nukkumatilat ja yhdessä varasto. Lattia oli hyvin kalteva, jotta vesi saadaan sateella nopeasti pois. Nuo lehdet ovat tupakinlehtiä, jotka ovat kuivumassa. Keskellä on nuotiopaikka ruoantekoa varten.

Mäskintekopaikalla. Ihan en ymmärtänyt mitä mäski on jota porukalla kirnutaan näissä jutuissa. Juustoa ehkä, sitä täällä ainakin on paljon.

Toinen Tata, isompi ja vanhempi.

Katossa/lattiassa olevasta reiästä näkyy rakennetta. Ensin puukehikko, sitten maata ja lopuksi jotain supermarketista, ihan en ole varma mitä.

Tata oli samantyyppinen, kuin edellinen. Alakerrasta löytyivät eläinten ja vanhusten tilat ja yläkerrassa oli nukkumahuoneet muille, sekä ruokavarastot.

Tähän väliin naama-arvista. Tässä kylässä lähes kaikille on tehty hyvin nuorena naama täyteen viiltoja, merkki, että kuuluu tähän heimoon.

Samat viivat löytyvät myös talojen koristelusta.

Tämä tata oli pyhä, sisään ei saanut mennä, pihalla näkyy uhraamiseen liittyvä juttu.

Pojat pelaamassa jalkapalloa kivikuvioista välittämättä. Oppaani on matematiikan opettaja ja vähän paheksui tätä, oppilaiden turvallisuudenkin takia, ei kuitenkaan puuttunut asiaan.

Kierroksemme päättyi tälle näköalkapaikalle, aika huikea maisema Togoon päin.

Paluumatkalla näimme helmikanoja tien varressa. Oppaani oli aiemmin kysynyt mitä haluaisin syödä illalla, nyt kysyinkin onko heillä näitä mehevän näköisiä lintuja?

Vastaus oli kyllä. Aika kanamainen maku, mutta ei kuitenkaan, erittäin hyvää joka tapauksessa ja annos oli hyvin runsas (3000cfa).

Jäin tänne kahdeksi yöksi, sillä maanantaina oli paikallisen maissioluen markkinat. Menin paikalle ennen kuutta illalla ja näin markkinapaikalla kolme pistettä, joissa saaveja ja kanistereja, yhdessä kulmauksessa tehtiin ruokaa. Saavien luona oli myyjänaiset ja ympärillä ihmisiä. Liityin yhteen seurueeseen sillä tunnistin joukossa olleen miehen. Yhteistä kieltä ei käytännössä ollut lainkaan, mutta sain kahdeltakin saavinaiselta maistiaisen puolikkaasta hedelmänkuorista (en tiedä mikä hedelmä, mutta hyvin tomi kuppina kuivattuna). Aika sakeaa oli aine, mutta parempaa miltä näytti, tilasinkin lisää.

Oppaani tuli jonkin ajan päästä paikalle, ilmeisesti katsomaan miten pärjään. Häneltä kuulin, että tämän juoman valmistukseen menee 3 päivää, juodessa mietin, että, jos tästä ei mene maha sekaisin, niin sitten ei mistään, ei kuitenkaan mennyt ja kokemus oli upea. Juoda paikallista kiljua kyläläisten kanssa, nämä hetket ovat niitä jotka muistaa ikuisesti (mukana paikallisten jutussa). Voi kun osaisin ranskaa... Viitisen kipollista join ja tulin jopa pieneen humalaan, enempi ei kuitenkaan enää maistunut. Joillekkin näytti maistuvan ja pidot jatkuivat varmasti myöhään, minä lähdin kahdeksan aikoihin oppaani kyydillä majapaikalle. Muutaman satasen kustansivat juomat ja satasen pala lihaa, joitain uppopaistettuja juttuja tilasin neljällä sadalla ja sain niitä niin paljon, että syötin myös kolme nuorta poikaa. Erittäin hyvä ilta.

2 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Aika söpöjä majoja.

Tajusin että sielä on BAOBABEJA! Ehkä tuo iso ontto puu jopa! Siistiä! Lisää kuvia!

Hyvä ettei uhraamiseen liittyvää juttua oo kuvailtu graafisemmin.

Tuukka kirjoitti...

Juu, ihan hienoja. Saattaa tulla kuvia taas ku oon savannialueilla :)