Route des Esclaves

Ouidahin ranta on surullisen kuuluisa lastauspaikka. Kylältä rantaan vievää tietä kulki kaikkiaan 12 miljoonaa orjaa lastattavaksi laivoihin, päämääränään eurooppalaisten plantaasit Amerikassa. Tätä tietä olen kulkenut lähes päivittäin mopolla kylälle, nyt päätin kävellä sen.

200 metriä majapaikaltamme näin Lomesta tutun Nickin ja kumppanit, he olivat tulleet tänne yöksi. Vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja he lähtivät katsomaan rantaa, sovittiin, että koitetaan nähdän illalla bissellä, sillä he majoittuivat majapaikkamme, lähinnä telttoihin. Porukka oli kuitenkin koko illan jossain muualla, joten ei nähty enää, ehkä törmäämme vielä pohjoisessa, ennen kuin he jatkavat Dakar-Lagos kiertomatkansa viimeiseen maahan Nigeriaan.

Rannassa on Point of No Return muistomerkki.

Ja taiteilijoiden teos, joka kuvaa heitä, jotka eivät koskaan palanneet. Kuvan ottamisesta maksoin ensimmäisenä päivänä taiteilijoille 100 rahaa.

Patsaita oli useita tien varressa.

Kalastajia sillalta kuvattuna, paluumatkalla näin pikkulapsilla metrisen krokotiilin, jonka he olivat ilmeisesti pyydystäneet tästä lammikosta.

Linnunpesiksi väittäisin.

Iso rakennus, jonka aidassa kuvattiin ihmisten matka orjuuteen.

Ravintolakin ois löytyny matkan varrelta, mutta ostin katumyyjältä pikkunälkään 100 rahalla jotain uppopaistettuja taikinajuttuja, eivät olleet mitenkään erikoisia, mutta syötäviä.

Kylänraitilla, uskomaton tuo naisten kyky kantaa päänsä päällä mitä vain.

Lapset tykkäävät kuvaamisesta, muori ei huuda minulle, vaan ilmeisesti lapsilleen, että loppuu se pelleily.

Yhteisbussilla matkaaminen näyttää olevan yleistä täällä päin. Jo toinen länkkäribussi/matkailuauto.

Museossa oli tarkoitus käydä, mutta paikalla ei ollut englanninkielistä opasta, joten minut pistettiin odottamaan, kyllästyin ja käväisin lähikojussa. Kojua piti hyvää englantia puhuva mies, jonka kanssa jäin juttelemaan oluen verran (600ml/600cfa). Mies oli ollut pari vuotta yliopistossa, pankissa töissä ja nyt omisti tämän pikkukojun lisäksi vesitukun. Palattuani museolle minulle kerrottiin, että opas oli käväissyt, mutta lähtenyt jo kotiin, voin tulla huomenna uudestaan. Eipä harmittanut, sillä tapasin odotellessa tämän kaupan pitäjän, ihan onnistunut reissu.

Matkalla Pyython temppeliin ostin tältä naiselta pari patonkia ja 4 kalaa (2500cfa), kaloja ja patonkia on tullut ostettua lähes joka kyläreissulla, varsinkin kalat ovat herkullisia.

Temppelin ovella oli iso lauma turisteja, joten nappasin mopon takaisin majapaikalle, oli jo nälkä ja tuntui, että olen nähnyt tarpeeksi.

Sunnuntaina kävin temppelin sisälläkin, pääsymaksu oli 1100 ja kamerasta olisi pitänyt pulittaa 2200 lisää, joten jätin kuvaamatta. Opas esitteli 600 vuotta vanhan puun, jolla on yhteys esi-isiin ja turvallisen matkan alttarin, tässä hoksasin, että alttariin laitetaan aina jotain mikä liittyy haluttuun asiaan, tällä alttarilla oli koneen osia. Myös voodoopapin majan näin, mutta hän on paikalla vain markkinapäivinä, ei siis tänään.

Temppelissä oli pyhä osa, johon ei saanut mennä, kuin he jotka kuuluvat tähän "pyythonejen" sukuun. Viimeiseksi mentiin majaan, joka näkyy kuvassa. Sen lattialla oli kymmeniä pyythoneja. Oppaani otti kaksi metrisen käärmeen, sanoi, että se on vaaraton ja laittoi sen kaulalleni, toisen vähän pienemmän hän antoi käsiini ja alkoi selittää maalauksesta, jossa oli naisen kasvot. En ole kovin herkkä, mutta nyt keskittymiskyky ei riittänyt, sen verran jännitti hyvinkin virkeä käärme kaulallani, joka luikerteli ja kurkotteli vähän joka suuntaan. Pyysinkin opasta ottamaan käärmeet pois ja kertomaan sitten uudestaan.

Kasvoihin tehdyt 10 viiltoa kuvaavat, että ihminen kuuluu "pyythonien sukuun", pyythonilla on samat viivat päässään. Viiltelyllä selvästi merkitään, kuka kuuluu mihinkin heimoon, erilaisia kasvoissa olevia arpikuvioita näkee monilla ihmisillä, myös tatuointeja, mutta vähemmän. Kävellessäni ulos tunsin edelleen käärmeen kaulallani, jännä paikka. Yöksi käärmeet päästetään vapaiksi majasta ja ne saavat luikerrella alueella vapaasti. Munia/käärmeenpoikasia päästetään myös luontoon, nämä ihmiset todella pitävät käärmeistä.