Manila

Malaten turistialuetta en voi suositella. Täynnä tyttöbaareja, viagrakauppiaita ja kerjäläisiä. Kävellessäni Intramurosiin lauma kerjääviä pikkupoikia ympäröi minut, kerjäsi rahaa agressiivisesti ja pyrki taskuille, vaikka oli keskipäivä ja ihmisiä joka puolella. Huidoin kädet pois ja jatkoin kävelemistä, jolloin he jättivät minut rauhaan. Lauantaina ajoin metrolla Chinatowniin ja kävin katselemassa suuresta ostoskeskuksesta Lonelyplanet SW Kiinaa. Muu Manila vaikuttikin paljon miellyttävämmältä seudulta ja jos vielä menen Manilaan vähänkin pidemmäksi aikaa pyrin johonkin muualle yöpymään. Vaikka Malatessa sijaitsevat kaikki kirjojen ja matkailusivustojen mainitsemat yöpaikat, näytti muuallakin olevan pieniä hotelleja, jotka eivät voi olla kovin kalliita.


Keskeltä Manilaa löytyy golfkenttä


Yksi toisen maailmansodan verisimmistä taisteluista käytiin Manilassa, vaikkei sitä moni Eurooppalainen tiedäkkään.


Voisiko sitä pitää jo merkkinä Jumalalta jos kirkko pitää rakentaa 8 kertaa...


Manila Cathedral


Metrossa oli paljon väkeä ja sisään piti ahtautua puoliväkisin, kuten myös ulos.


Binondosta löytyi suuri ja mielenkiintoinen ostoskatu


Ostoskadun lähellä olleesta kirkosta löytyi yllättävä valistustaulu, tuli mieleen, että olisikohan tällä jotain tekemistä abortin vastustamisen kanssa.


Filippiineiltä löytyy todella halpoja kännyköitä. Kuvasta on vaikea nähdä hintoja, mutta esim. iphone oli 5700p. Itse ostin kiinalaisvalmisteisen piraatti mp4 ipodin, sillä paikallisia merkkejä ei löytynyt (2gb/580p). Muuten hyvä laite mutta valittaa lähes jokaisesta kappaleesta ettei tue formaattia... Pitänee ostaa Kiinasta uusi.


Ajoin toiselle puolelle kaupunkia Mall of Asiaan, tarkoituksena löytää LP SW China, mutta löysin ainostaan 2007 vuoden version 1399 pesolla, joten päätin jatkaa etsimistä.


Ostoskeskus oli valtava ja sisältä löytyi mm. tämä luistelurata.

Lähes koko Manilassa oloajan minua vaivasi poskiontelutulehdus, joten ei tullut tehtyä hirveästi. Friendly's GH:ssa oli kuitenkin lauantaina ilmaisen punaviinin ilta, joten päätin muuttua läppärin takaa/sängystä hieman sosiaalisemmaksi, olokin oli jo parempi. Yleisissä tiloissa tapasin ensin kanadalaisen pariskunnan, mutta hakiessani lisää viiniä toisesta pöydästä huudettiin Tuukka! Käänsin pääni, enkä ollut uskoa silmiäni, morjestaja oli puttaalainen Joonas, joka istui pöydässä vaimonsa ja myöskin puttaalaisen Mikon kanssa. Ei sitä jokapäivä tapaa puttaalaisia Manilassa. Itseasiassa tähän mennessä pohjoisimmat suomalaiset ovat olleet Vaasasta. Istuinkin heidän pöytäänsä ja ilta jatkui Hobitti paikan (tarjoilijat olivat kääpiöitä) kautta yhteen harvoista ei tyttöbaari yökerhoista.

Ilta jatkui myöhään ja olo oli hieman heikko yhdeltätoista kun piti vääntäytyä ylös jatkamaan matkaa. Majapaikasta oli kerrottu, että viimeinen bussi lähtee Clarkkiin 14.00 toisesta kaupunginosasta. Pääsinkin sinne lopulta parin metromatkan jälkeen viittä vaille kaksi. Linja-autoasemaa ei näkynyt lähistöllä, joten otin taksin joka vei minut läheiselle bussiasemalle, jossa kerrottiin, ettei heillä ole busseja Clarkkiin, kävele tien varteen. Puoli kolmelta löysin onneksi paikan josta näytti lähtevän vähintäänkin tunnin välein busseja Dauhun, joka on lähellä Clarkkia. Nousinkin tyytyväisenä, vaikkakin edelleen hieman huonovointisena bussiin.


Metroa vaihtaessa näin hieman tätä Manilan kuuluisaa slummia

En pitänyt kiirettä lentokentälle vaan maleksin ja söin hyvin bussiaseman läheisyydessa, jonka jälkeen otin moottoripyöräriksan mallia vaimontappaja jeepneylle jolla pitäisi päästä lentokentälle. Jeepneykuski pyysi 200p lipusta täyteen ahdetussa jeepneyssä. Jeepney oli täynnä paikallisia, enkä todellakaan suostunut maksamaan vähintäänkin nelinkertaista hintaa. Kyselin hetken ympäriinsä, mutta tämä tai taksi osottautui ainoaksi vaihtoehdoksi. Paikallinen äijä kuitenkin tuli kysymään haluanko jakaa hänen kanssaan taksi jeepneyn, satanen molemmilta. Suostuin tietenkin tähän ja hyppäsimme kolmestaan tyhjään jeepneyhyn joka lähti samantien, mies oli menossa vaimonsa kanssa takaisin töihin Macauhun ja sanoi kuskien repivän täällä ulkomaalaisilta törkeää ylihintaa, joten hän päätti hieman auttaa. Minä kiitin.

Lentokentällä piti vielä maksaa 600p lentokenttämaksu. Parin tunnin odottelu meni mukavasti netissä, kentältä löytyi tähän mennessä ensimmäinen ilmainen langaton netti, ihan hyvin halpaterminaalilta.


Saavuin koneelle viimeisenä, sillä läppärin sulkeminen vei hetken...


Koneessa oli myös hieman viihdettä. Lentoemot lauloivat jokainen vuorotellen laulun ja oikein ensimmäisenä arvannut voitti lentomatkasetin, jonka sisältö jäi epäselväksi... (En voittanut.)

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)