Siellä se laiva odottaa. Tällä kertaa myös repussa olleet paristot otettiin säilytykseen. Onneksi läpivalaistus ei maininnut rinkassa olleista, niiden etsimisessä olis ollu huomattavasti kovempi urakka. Satamassa näin miehen käsiraudoissa parin bodarin otteessa. Näytti, että hän oli ollut menossa laivaan mutta poliisi otti kiinni.
Äijät silittelevät tappelukukkojaan. Kukot saivat tallustella narun päässä koko matkan ajan. Vaikka tappelut voivat olla raakoja, näiden kukkojen elämä on sen verran mukava ja nähtyäni miten kanoja kohdellaan Suomessa ja varsinkin Aasiassa sanoisin, että kanaa syövän kukkotappeluiden arvostelijan kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä hetki. En ole kukkotappeluiden kannattaja, mutta valikoitu silmien sulkeminen ja vain helppojen asioiden arvostelu on niin...
Lippuni sisälsi 4 ateriaa. Tämä ensimmäinen lounas ei ollut häävi, mutta päivälliselle saavuin jonojen mentyä ohi ja annostelija kauhaisi minulle kysymättä hieman extraa.
Kaksi hieman erilaista alusta. Kannella tuli vietettyä paljon aikaa ja yhdessä vaiheessa näin kuinka delffiinit hyppivät laivan lähellä, todella upea heki.
Sanovat, että äitimaa kärsii ja ei oo prinsessakaan enää mikään helmi...
Isoin dormi missä on tullut nukuttua... Henkkarit panttaamalla sai tyynyn ja lakanat.
Cebun satamassa on panostettu laatuun...
Legendaarinen Hotel Manila. Opaskirja kertoo, että hinnat alkavat 200 dollarista ja kenraali Douglas MacArthurin sviitistä pitää maksaa 2000$. Satamassa taksikuskit eivät suostuneet käyttämään mittaria, joten kävelin reilun kilometrin majapaikalle, jonka löysin opaskirjasta. Yksi kuski huusi muille "he is my customer!" ja tuli todella itsevarmasti tarjoamaan kyytiä. Äijän silmät seisoivat sen verran pahasti päässä, että taisi olla pitempi trippi päällä... en ois mennyt edes ilmaiseks kyytiin.
Rantabulevardi on varmasti todella suosittu paikka näiden kuvien ottoon, tausta on ainakin kunnossa.
Friendly's Guesthousesta löysin dormisängyn 325 pesolla, näissä maisemissa kirjoitan tätä. Poskiontelotulehdus iski jo Dumaquetessa, joten illalla etsin apteekin ja ostin antibioottikuurin. Yksi 100mg doxicycliini kapseli maksoi 65p joka tuntui kalliilta hinnalta näin Aasiassa.
Matka kesti 32 tuntia
3 kommenttia:
Ihastuttavaa, kun jaksat tykittää päivityksillä. Niitä kun kestää sitten enää pari kuukautta! Vaihtelevia tunnelmia up&down. En kyllä enää ihmettele laivaturmien uhrien määrää, kuvista pätelleen siellä ollaan niinku sardiinipurkissa. Eläin- ja ihmisrääkkäystä on niin monenlaista. Matkailu on varmaan hyvä tapa avartaa näkemyksiä ja huomata että musta ja valkoisen lisäksi on paljon muitakin sävyjä. Ja että ite kunkin on hyvä ajatella pikkusen ennenkuin lyö kantojaan lopullisesti lukkoon:)
Pakko laittaa perään, että ajattelin tuossa kukkotappelua ja kanojen kohtelua enkä matkustustapaa;)
Nyt on muuten ollu Suomessa pohdinnassa lakimuutos tuohon kanojenki kohteluun, toivotaan että onnistuu.
Lähetä kommentti