Guangzhou

Hotellini lähellä oli "bussiasema", jossa oli suoria busseja Guangzhouhun, joten päätin kävellä sinne. Matka maksoi 80 MOP ja ensimmäinen matka raja-asemalle taittui normaalia isommalla minibussilla yksin (nainen pienessä toimistossa ilmeisesti tilasi sen samantien kun ostin lipun).


Macaun puolella oli otettu hienosti vanhukset ja liikuntarajoitteiset huomioon. (Oma paljon lyhempi jono.)

Rajan ylitys onnistui todella helposti. Kiinanpuolella oli kaksi nuorta asemakopissa, jotka jopa naureskelivat keskenään. Ei uskoisi, että olin tulossa tiukasti valvottuun Kiinaan. Kiinan puolella jouduin odottamaan reilun tunnin bussiani, busseja meni jatkuvasti, joten järkevämpää ja todennäköisesti halvempaa olisi ollut tulla erillisillä kyydeillä. Guangzhoun päätepysäkillä näin rautatie-asemalle osoittavan kyltin, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Tarkoitus oli lähteä mahdollisimman nopeasti Kunmingiin, mutta olin varautunut siihen, että junat voivat olla täynnä ja joudun odottamaan ainakin päivän. Kävelymatkaa oli ehkä reilut pari kilometriä, enkä nähnyt automaatteja matkalla, minulla oli vain HK:n dollareita. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän rautatieasemalla ole automaatti.


Asematunnelissa oli ilmeisesti ollut tulipalo, sen verran pahalta se näytti ja haisi.

Rautatieasemalla kaikki oli kiinaksi, mutta ennen tätä ongelmaa piti löytää automaatti. Kävelinkin edestakaisin ja löysin kaksi automaattia, joista kumpikaan ei hyväksynyt kuin kiinalaisia kortteja. Koitin kysellä onko lähistöllä kansainvälisiä automaatteja, mutta juuri kukaan ei ymmärtänyt englantia, eikä osannut auttaa. Lopulta löysin miehen joka kertoi, että ei täällä, mutta monitasomoottoritien toisella puolella olevissa ostoskeskuksissa on. Tässä vaiheessa pinna alkoi olla jo melko kireällä, ei vähiten painavan rinkan kanssa vaeltamisen takia. Normaaliratkaisu olisi jo aikaa sitten ollut mennä syömään ja rauhoittumaan (nälkäkin oli), mutta ilman rahaa se oli mahdotonta. En löytänyt enää edes asematunnelia ja kysellessäni miten pääsen toiselle puolelle eräs mies luuli, että haluan lentoon ja alkoi ohjata minua lentotoimistoon, lisäksi hotellien mainostajat olivat jatkuvasti kimpussa. Tässä vaiheessa päätin laittaa rinkan maahan ja istahtaa sen päälle 10 minuutiksi rauhoittumaan.


(Vähän feikattu, lähes normaalinaamalla painoin menemään, tiedän, ettei Kiinassa pidä näyttää tunteitaan, suomalaisia kirosanoja tuli kyllä jupistua...)

Tämän hermotauon jälkeen löysin asematunnelin melkein heti ja jonkin aikaa etsittyäni ostoskeskuksesta myös automaatin, tässä vaiheessa hymyilytti jälleen, kaikki on paljon helpompaa, kun on rahaa. Seuraavaksi meninkin syömään. Hetken ihmeteltyäni ruokapaikan systeemiä ymmärsin, että ensin piti ostaa tietyn kokoinen poletti ja mennä sen jälkeen ruokatiskille valitsemaan sapuskaa.


Tämännäköisen aterian sain 10 yanilla. Osoittelin vain aikani eri sapuskoja, kunnes ruoan annostelija löi lootan kiinni ja ojensi sen minulle.

Ruoan jälkeen suuntasin rautatieaseman lipunmyyntihalliin, josta löysin 20 eri jonoa, joiden yläpuolella kaikki oli kiinaksi. Kysyinkin vartijalta apua, hän ei kuitenkaan ymmärtänyt ja ohjasi minut toiselle, joka ymmärsi heti ja ohjasi minut todella pitkän jonon kärkeen, koitin näyttää, että voin mennä tuonne päähän, mutta hän näytti, että ei kun nyt tänne luukulle. Luukulta sain 330 yanilla hard sleeper lipun Kunmingiin samalle illalle. Vartija ehti häipyä, joten en voinut edes kiittää häntä. Kaikki meni lopulta hienosti.


Rautatieasema oli todella iso ja väkeä oli todella paljon.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)