Polonnaruwasta tuli "Sri Lankan" pääkaupunki tamilien valloitettua Anuradhapuran 993. Kaupungin kukoistus kuitenkin päättyi 300 vuotta myöhemmin, kun etelä-intialaisten valloittivat sen. Palatsit, temppelit ja asumukset peittyivät viidakkoon ja ne "löydettiin" uudestaan 1900-luvulla. Unescon maailmanperintökohde raunioista tuli 1982.
Sisäänpääsymaksu vanhaan kaupunkiin on melko korkea (ulkomaalaisille 3500r/25€). Tähän liittyen sattui mielenkiintoinen kohtaaminen pikkutytön kanssa. Kävelimme edellisenä päivänä kaupunkiin, kun seuraamme liittyi n. 10 vuotias tyttö. Minna sattui kysymään onko hän käynyt usein raunioilla, jotka näkyivät kanavan toisella puolella. Tyttö puisteli päätään ja kertoi sisäänpääsymaksun olevan kallis. Hänen setänsä on kuitenkin tuktukkuski, joten hänen kanssaan hän on päässyt ilmaiseksi pari kertaa. olinkin lukenut, että rauniot on mahdollista nähdä maksamatta pääsymaksua, sillä tuktukkuskit tietävät keinot päästä alueelle ilman lippua. Meillä kuitenkin oli varaa maksaa ja toivon mukaan raha menee alueen ylläpitoon, joten ostettiin liput.
Ensimmäisenä vierailtiin museossa, jossa oli mielenkiintoisia pienoismalleja. Pienoismalleista sai hieman käsitystä siitä miltä rakennukset näyttivät 1000 vuotta sitten (kuvaaminen kielletty). Pyydettiin varmuuden vuoksi lipuntarkastajaa päiväämään ja allekirjoittamaan lippumme, johon oli kirjoitettu passinnumero, jotta voisimme palata, jos herää päivän aikana kysymyksiä. Normaalisti liput ovat kertakäyttöisiä ja niistä repaistaan pala pois.
Kuninkaallinen palju museon vieressä.
Nissankamalla (1157-1196, vallassa 1187-1196) kuninkaan istuntosalissa. Tyypin patsaasta on kuva Dambullan luolapäivityksessä.
Tälle Parakramabahu ensimmäisen (1123–1186 vallassa 1153-86) istuntosalille oikaistiin metsän läpi, jossa nähtiin peura ja iso lisko. Parakramabahu oli valloittaja, joka teki sotaretkiä Etelä-Intiaan ja Burmaan. Hän onkin ansainnut The Great lisänimen.
Kaiverruksia istuntosalin seinässä.
Parakramabahun rakennuttama kuninkaan palatsi. Kuten saksalaisen tytön pukeutumisesta näkee, palatsi ei ole temppeli. Myöhemmin nähtiin paljon kylttejä, joissa kehotettiin pukeutumaan kunnioittavasti (vähintään polvet piiloon) ja tätä myös valvottiin. Lisäksi temppeleihin mennessä piti riisua kengät ja hatut.
Kaivo
Ohitsemme pyyhälsi useita busseja ja itsenäisempien matkaajien tuktukkeja. Monet myös pyöräilivät. Me olimme oikein tyytyväisiä päätökseemme kävellä, sillä välimatkat nähtävyyksien välillä eivät olleet pitkät.
Ja raunioiden välilläkin oli nähtävää.
Tässä pienessä temppelissä näkyi hyvin entisöijien merkinnät.
Parakramabahun rakentama Temple of the Tooth (Vatadage). Nykyään Buddhan hammasta säilytetään Kandyssa sijaitsevassa temppelissä.
Temppeli Vatadagen vieressä
Lukusali
Vijayabahun (1039-1110, vallassa 1055–1110) rakentama Temple of the Tooth (Atadage). Tämä on ilmeisesti ainoa rakennus, joka on säilynyt Vijayabahun ajalta.
Kiveen kirjoitettua ylistystä kuningas Nissankamallasta.
Satmahal Prasada. Parakramabahun rakentama temppeli, joka on mitä ilmeisimmin saanut innoituksen Burman sotaretkiltä.
Pabalu Vehera. Ilmeisesti Rupavatin, eli Parakramabahun kuningattaren rakentama temppeli.
Apina. Eivät olleet kovinkaan kiinnostuneita turisteista näillä raunioilla. Kojuista pyrkivät sosialisoimaan evästä.
Alueen vanhin hindutemppeli on Etelä-Intian (Cholan) kuninkaan Rajarajan (947-1014, vallassa 985-1014) rakennuttama.
Alueen suurimmassa luostarissa.
Munkkien yhteisvessa.
Lankatilakan temppeli, jonka takaseinällä oli suuri seisova Buddha.
Gal Vihara. Parakramabahun graniittiin kaiverruttamat Buddhat, ovat alueen tärkein nähtävyys.
Täältä lähdettiin kookospähkinöiden ja jäätelöiden jälkeen kävelemään kohti pohjoista ja viimeisille nähtävyyksille.
Mangusti
Iso lisko pesäkolossa
600 metriä leveää Damila Maha Seyaa kaivetaan esiin. Tämän valtavan stuban rakentaminen jäi Parakramabahulta jostain syystä kesken. Mikäli hän olisi rakentanut sen valmiiksi, korkeutta olisi ollut 186 metriä ja rakennelma olisi ollut suurin buddhismirakennus maailmassa.
kaunis lotus lampi.
Viimeinen nähtävyys oli Tivanka house, jonka sisällä oli paljon kauniita maalauksia. Kuvaaminen oli kiellettyä, joten tulkaa itse katsomaan. Voin kertoa, että kannattaa.
Päivän aikana käveltiin 24 kilometria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti